Hopa 6
1 Na ka whakautu a Hopa, ka mea,
Job vastasi ja sanoi:
2 Aue, me i ata paunatia toku mamae, me i huihuia, me i whakairihia toku aitua ki te pauna!
"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
3 Na inaianei taimaha ake i te onepu o te moana: heoi he ohorere rawa aku kupu.
Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
4 Kei roto hoki i ahau nga pere a te Kaha Rawa, inumia ake e toku wairua to ratou paihana: rarangi tonu mai nga whakawehi a te Atua hei hoariri moku.
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
5 E tangi ano ranei te kaihe mohoao i te mea kei te tarutaru ia? e tangi ano ranei te kau i te mea e kai ana?
Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
6 E taea ranei te kai, te mea kahore nei ona ha, ki te kahore he tote? He reka ranei te whakakahukahu o te hua manu?
Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
7 Hore rawa toku wairua e mea kia pa atu ki ena; to ratou rite ki ahau kei te kai whakarihariha.
Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
8 Aue, me i riro mai taku i tono ai, me i homai e te Atua taku e tumanako nei!
Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
9 Me i pai hoki te Atua kia whakangaromia ahau, kia tukua mai tona ringa hei hatepe i ahau!
Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
10 Penei kua ai ano he whakamarie moku; ae, ka tino hari ahau ki te mamae, kahore nei e tohu i ahau: kihai hoki nga kupu a te Mea Tapu i huna e ahau.
Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
11 He aha toku kaha, e tatari ai ahau? He aha hoki toku mutunga, e whakamanawanui ai ahau?
Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
12 He kaha kohatu ranei toku kaha? He parahi ranei oku kikokiko?
Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
13 Ehara ranei i te mea kahore he awhina moku i roto i ahau, a kua oti te ngoi te pei i roto i ahau?
Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
14 Ko te tangata e ngoikore ana te ngakau kia puta mai te aroha o tona hoa ki a ia, ahakoa kua mahue i a ia te wehi i te Kaha Rawa.
Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
15 He mahi tinihanga ta oku teina, he pera me ta te awa; rere ana ratou ano he waipuke awaawa,
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
16 Kua mangu nei i te hukapapa, ngaro ana te hukarere i roto.
Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
17 I te wa e mahana ai, ka memeha atu; i te weraweratanga, moti iho ratou i to ratou wahi.
auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
18 Ka peka ke nga tira e haere ana ra reira; riro ana ki te kore, a ngaro iho.
Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
19 Tirotirohia ana e nga tira o Tema; taria atu ana e nga tangata haere o Hepa.
Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
20 Whakama ana ratou mo ratou i whakamanawa atu ki reira; te taenga ki aua awa, kanakana kau ana.
he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
21 Na he kahore noa iho koutou; ka kite koutou i te mea whakamataku, a ka wehi.
Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
22 I mea ranei ahau, Homai ki ahau? He hakari ranei maku e homai i o koutou rawa?
Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
23 I mea ranei, whakaorangia ahau i te ringa o te hoariri? Hokona ahau i roto i te ringa o te kaitukino?
pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
24 Whakaakona ahau, a ka whakarongo puku ahau; whakaaturia ki ahau te mea i he ai ahau.
Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
25 Ano te kaha o nga kupu tika! Ko te aha ia te riria ana e a koutou kupu?
Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
26 E mea ana ranei koutou kia riria nga kupu? he hau kau nei hoki nga korero a te tangata kua pau ona whakaaro.
Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
27 Ae ra, e mea ana koutou ki te maka rota mo nga pani, ki te mea i to koutou hoa hei taonga hokohoko.
Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
28 Na whakaae mai, titiro mai ki ahau; he pono hoki e kore ahau e korero teka ki to koutou kanohi.
Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
29 Tena ra, tahuri mai; kaua hoki te he e waiho; ina, tahuri mai, he tika hoki taku take.
Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
30 He he koia kei toku arero? e kore ranei toku hinengaro e mohio ki nga mea whanoke?
Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
