Raniera 6
1 I pai a Tariuha kia whakaritea etahi ariki kotahi rau e rua tekau mo te kingitanga, hei kawana mo te kingitanga katoa;
Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa.
2 E toru hoki nga rangatira nui mo enei, a ko Raniera tetahi o ratou; ma nga ariki ra nga korero e homai ki enei, kei he nga mea a te kingi.
Ja heitä ylempänä oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille tuli satraappien tehdä tili, ettei kuningas kärsisi vahinkoa.
3 Katahi ka whakanuia tenei Raniera ki runga ake i nga rangatira nui, i nga ariki, no te mea he pai rawa te wairua i roto i a ia, a i whakaaro te kingi kia meinga ia hei rangatira mo te kingitanga katoa.
Mutta Daniel oli etevämpi muita valtaherroja sekä satraappeja, sillä hänessä oli erinomainen henki; ja kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi.
4 Katahi nga rangatira nunui ratou ko nga ariki ka rapu take mo Raniera i roto i nga mea o te kingitanga; heoi kihai i kitea tetahi take, tetahi he; he mahi pono hoki tana, kahore ona kino, ona he.
Silloin toiset valtaherrat sekä satraapit etsivät Danielia vastaan syytä valtakunnan hallinnossa. Mutta he eivät voineet löytää mitään syytä eikä rikkomusta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä laiminlyöntiä eikä rikkomusta löydetty.
5 Katahi ka mea aua tangata, E kore e kitea e tatou he take mo tenei Raniera, ki te kahore e kitea he mea mona i roto i te ture a tona Atua.
Silloin nämä miehet sanoivat: "Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä-ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan".
6 Katahi enei rangatira nunui ratou ko nga ariki ka huihui ki te kingi; ko ta ratou korero tenei ki a ia, E Kingi Tariuha, kia ora tonu koe.
Senjälkeen nämä valtaherrat ja satraapit riensivät kiiruusti kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle näin: "Kuningas Daarejaves eläköön iankaikkisesti!
7 Kua korerorero nga rangatira nunui katoa o te kingitanga, nga kawana, nga ariki, nga kaiwhakatakoto whakaaro, nga rangatira, kia whakatakotoria he tikanga kingi, kia whakapumautia he ture kaha, ara ki te inoia he mea e tetahi ki tetahi atua, tang ata ranei, a kia toru tekau ra ano nga ra, he mea ehara i te inoi ki a koe, e te kingi, me maka ia ki te ana o nga raiona.
Kaikki kuninkaalliset valtaherrat, maaherrat, satraapit, hallitusmiehet ja käskynhaltijat ovat keskenänsä neuvotelleet, että olisi annettava kuninkaallinen julistus ja vahvistettava kielto, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan.
8 Na mau e whakapumau te ture, e te kingi, whaitohungia hoki te mea i tuhituhia, kei puta ke, kia rite ai ki te ture a nga Meri, a nga Pahi, e kore nei e puta ke.
Nyt, kuningas! Säädä kielto ja kirjoita kirjoitus, jota meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan ei voida muuttaa."
9 Mo reira whaitohungia ana e Kingi Tariuha te mea i tuhituhia me te ture.
Niin kuningas Daarejaves kirjoitti kirjoituksen ja kiellon.
10 Na ka mohio a Raniera ka oti taua mea i tuhituhia te whaitohu, haere ana ia ki tona whare; na ko ona matapihi tuwhera tonu ai i roto i tona ruma ki te ritenga atu o Hiruharama; e toru nga tukunga o ona turi i te ra, inoi ana ia, whakawhetai ana ki te aroaro o tona Atua, pera ana me tana i mua.
Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt.
11 Katahi ka huihui aua tangata, ka kite i a Raniera e karakia ana, e inoi ana ki te aroaro o tona Atua.
Silloin nuo miehet riensivät kiiruusti sinne ja tapasivat Danielin rukoilemasta ja avuksi huutamasta Jumalaansa.
12 Katahi ratou ka whakatata, a ka korero i te ture a te kingi ki te aroaro o te kingi; Kihai ianei i whaitohungia e koe he ture, na, ko nga tangata katoa e inoi ana ki tetahi atua, tangata ranei, i enei rangi e toru tekau, he mea ehara i te inoi k i a koe, e te kingi, ka maka ki te ana raiona? Ka whakahoki te kingi, ka mea, He pono taua mea na, e rite ana ki te ture a nga Meri, a nga Pahi, e kore nei e puta ke.
Sitten he astuivat kuninkaan eteen ja muistuttivat kuninkaan kiellosta: "Etkö ole kirjoittanut kieltoa, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan?" Kuningas vastasi ja sanoi: "Kielto on luja, meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan".
13 Katahi ratou ka whakahoki, ka mea ki te aroaro o te kingi, Ko te Raniera ra, ko tera o nga tama o nga whakarau o Hura, kahore ona mahara ki a koe, e te kingi, ki te ture ano i whaitohungia e koe, heoi e toru ana inoinga i te ra.
Silloin he vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Daniel, joka on juutalaisia pakkosiirtolaisia, ei välitä sinusta, kuningas, eikä kiellosta, jonka olet kirjoittanut, vaan kolmena hetkenä päivässä hän toimittaa rukouksensa".
14 A, no te rongonga o te kingi ki enei kupu, katahi ka nui tona kino, a ka anga tona ngakau ki a Raniera kia whakaorangia ia: whai ana ia ki te whakaora i a ia a to noa te ra.
Mutta kun kuningas sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ja hän mietti, miten voisi pelastaa Danielin; auringon laskuun asti hän vaivasi itseään vapauttaaksensa hänet.
15 Katahi ka huihui nga tangata nei ki te kingi, a ka mea ki te kingi, Kia mohio koe, e te kingi, ko te ture tenei a nga Meri, a nga Pahi, kia kaua e whakaputaia ketia tetahi ture, tikanga ranei, kua oti te whakapumau e te kingi.
Silloin ne miehet riensivät kiiruusti kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: "Tiedä, kuningas, meedialaisten ja persialaisten laki on, ettei mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai julistusta peruuteta".
16 Katahi te kingi ka whakahau, a kawea ana mai a Raniera, maka ana ki te ana raiona. I korero ano te kingi, i mea ki a Raniera, Ko tou Atua e mahi tonu na koe ki a ia, mana koe e whakaora.
Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet jalopeurain luolaan. Ja kuningas puhui Danielille ja sanoi: "Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut". Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle,
17 Na ka maua mai he kohatu, ka whakatakotoria ki te kuwaha o te ana; hiritia iho e te kingi ki tana ake hiri, ki te hiri ano a ana ariki; kei puta ke tetahi tikanga mo Raniera.
ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei Danielin asiassa muutosta tapahtuisi.
18 Katahi te kingi ka haere ki tona whare, a pau noa taua po kihai i kai, kihai ano nga mea whakatangi i kawea mai ki tona aroaro: a turere atu ana tona moe i a ia.
Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä.
19 Katahi te kingi ka maranga i te atatu tonu, a hohoro tonu te haere ki te ana raiona.
Aamun sarastaessa kuningas sitten nousi ja meni kiiruusti jalopeurain luolalle.
20 A, no tona tatanga atu ki te ana, ki a Raniera, ka karanga ia, he reo tangi te reo: i korero te kingi, i mea ki a Raniera, E Raniera, e te pononga a te Atua ora, he kaha ranei tou Atua e mahi tonu na koe ki a ia, ki te whakaora i a koe kei mate i nga raiona?
Ja lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä, ja kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut jalopeuroilta?"
21 Na ka mea a Raniera ki te kingi, E te kingi, kia ora tonu koe.
Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: "Kuningas eläköön iankaikkisesti!
22 Kua tukua mai e toku Atua tana anahera, a tutakina ana e ia nga mangai o nga raiona, a kihai ratou i pa ki ahau: no te mea kua kitea toku kore hara i tona aroaro; kahore ano aku mahi he i tou aroaro, e te kingi.
Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut jalopeurain kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu nuhteettomaksi hänen edessänsä, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas, rikosta tehnyt."
23 Na nui atu ke koa o te kingi, a whakahaua ana e ia kia tangohia ake a Raniera i roto i te ana. Na kua tangohia ake a Raniera i roto i te ana, kihai rawa ano i kitea tetahi ahatanga ki a ia, no te mea i whakapono ia ki tona Atua.
Silloin kuningas ihastui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Ja kun Daniel oli otettu ylös luolasta, ei hänessä havaittu mitään vammaa; sillä hän oli turvannut Jumalaansa.
24 Na ka whakahau te kingi, a ka maua aua tangata i whakapae ra ki a Raniera, ka maka ki te ana raiona, ratou, a ratou tamariki, a ratou wahine, riro pu ratou i nga raiona, a wawahia ana e ratou o ratou wheua katoa i te mea kiano i tatu noa ki raro o te ana.
Ja kuningas käski tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen jalopeurain luolaan; eivätkä he ehtineet luolan pohjaan, ennenkuin jalopeurat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa.
25 Katahi a Kingi Tariuha ka tuhituhi ki nga tangata katoa, ki nga iwi, ki nga reo, e noho ana i te whenua katoa; Kia whakanuia te rangimarie ki a koutou.
Sitten kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, mitä koko maan päällä asuu: "Suuri olkoon teidän rauhanne!
26 Tenei ahau te whakatakoto tikanga nei; na, i nga kawanatanga katoa o toku kingitanga, kia wiri nga tangata, kia wehi ki te aroaro o te Atua o Raniera: ko ia hoki te Atua ora, pumau tonu a ake ake, e kore tona kingitanga e ngaro, tona kawanatanga hoki a te mutunga ra ano:
Minä olen antanut käskyn, että minun valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu.
27 Mana e whakaora, mana e mawhiti ai; e mahia ana hoki e ia he tohu, he mea whakamiharo i te rangi, i te whenua; nana hoki a Raniera i ora ai i te kaha o nga raiona.
Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä."
28 Na ka kake tenei Raniera i te kingitanga o Tariuha, i te kingitanga ano hoki o Hairuha Pahi.
Ja tämä Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa.
