Lioka 17
1 Le hoe re amo mpiama’eo: Tsi-mahay tsy ho avy avao ty mampitsikapy fa hankàñe ami’ty ‘ndaty namalañe aze!
Niin hän sanoi opetuslapsillensa: se on mahdotoin, ettei pahennukset tule. Mutta voi häntä, jonka kautta ne tulevat!
2 Hamake te anampezam-bato fandisanañe ty fititia’e vaho ajoroboñe an-driak’ ao, ta t’ie hanirìka ty raik’ amo kedekede retoa.
Se olis hänelle parempi, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja heitettäisiin mereen, kuin että hän jonkun näistä pienistä pahentais.
3 Mitaòa! Ie anaña’o hakeo ty rahalahi’o, endaho, le iheveo t’ie misoloho.
Kavahtakaat teitänne. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin nuhtele häntä: ja jos hän itsensä parantaa, niin anna hänelle anteeksi.
4 Ie mandilatse ama’o im-pito ami’ty andro raike, fe mibalike impito hihalaly ama’o manao ty hoe: Misoloho raho. Le iheveo.
Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan, ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykös palajaa, sanoen: minä kadun; niin anna hänelle anteeksi.
5 Le hoe ty asa’ o Firaheñeo amy Talè: Tompeo o fatokisa’aio.
Ja apostolit sanoivat Herralle: lisää meille uskoa.
6 Tinoi’ i Talè ty hoe: Ndra te kede manahake ty voam-baro ty fatokisa’ areo le ho saontsie’ areo o lamonty eroañeo ty hoe: Miromata le miketsà an-driak’ añe, le hanoe’e.
Mutta Herra sanoi: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, ja te sanoisitte tälle metsäfikunalle: nouse ylös juurines ja istuta sinus mereen, niin se kuulis teitä.
7 Ia ama’areo, te amam-pitoroñe miava ndra miarak’ añondry, ie mimpoly boak’ an-tetek’ añe ro hanoa’e ty hoe: Mb’etoa, miambesara, mikamà?
Mutta kenellä teistä on palvelia, joka kyntää taikka karjaa kaitsee, ja kuin hän metsästä kotia tulee, että hän sanoo kohta hänelle: mene rualle?
8 Te mone, inao ty hanoa’o: Halankaño o hanekoo, midiaña, le atrao raho ampara’ te nihinañe naho ninoñe; zay rehe vaho hihinañe naho hinoñe.
Vaan eikö hän pikemmin sano hänelle: valmista minulle ehtoollista, sonnusta sinus, ja palvele minua, niinkauvan kuin minä syön ja juon; ja syö ja juo sinä sitte?
9 Handriañe’e hao i mpitoroñe nanao i nandilia’eiy?
Vai kiittääkö hän palveliaansa, että hän teki, mitä hänelle käsketty oli? En luule.
10 Aa inahareo ka, ie fa nañeneke ze hene nandiliañe, anò ty hoe: Mpitoroñe tsy jefa’e zahay, ty nandiliañ’ anay avao ty nanoe’ay.
Niin myös te, kuin te olette kaikki tehneet, mitä teille käsketty on, niin sanokaat: me olemme kelvottomat palveliat: me teimme sen, minkä meidän piti tekemän.
11 Ie nionjoñe mb’e Ierosaleme mb’eo, le nioza añ’efe-tane’ i Samaria naho i Galilia naho
Ja tapahtui, kuin hän meni Jerusalemia päin, että hän matkusti keskeltä Samarian ja Galilean.
12 nizilik’ an-drova ao vaho nifanalaka’ ty angamae folo lahy, nijohañe ey
Ja kuin hän tuli yhteen kylään, kohtasivat häntä kymmenen spitalista miestä, jotka taampana seisoivat,
13 nampipozake ty hoe: Ry Iesoà, Tale, ferenaiño zahay.
Ja korottivat äänensä, sanoen: Jesus, rakas Mestari, armahda meidän päällemme!
14 Nivazoho’e le nanoa’e ty hoe: Akia, miboaha amo mpisoroñeo. Aa ie mbe nihitrike mb’eo le nijangañe.
Ja kuin hän ne näki, sanoi hän heille: menkäät ja osoittakaat teitänne papeille. Ja tapahtui, että he mennessänsä tulivat puhtaiksi.
15 Aa naho nirendre’ ty raik’ ama’e t’ie nalio le nibalike nampipoñake renge aman’ Añahare,
Niin yksi heistä, kuin hän näki, että hän parantunut oli, palasi jälleen ja kunnioitti Jumalaa suurella äänellä,
16 naho nihohoke, laharañ’ am-pandia, nañandriañe; nte-Samaria indatiy.
Ja lankesi kasvoillensa hänen jalkainsa juureen ja kiitti häntä. Ja se oli Samarialainen.
17 Le hoe ty ontane’ Iesoà: Tsy songa nilioveñe hao i folo lahy rey? Aia ty sive?
Mutta Jesus vastaten sanoi: eikö kymmenen puhdistettu? kussa yhdeksän ovat?
18 Tsy nahatendreke raike hao ty hibalike handrenge an’ Andrianañahare naho tsy ty ambahiny toy?
Ei ole muita löydetty, jotka palasivat Jumalaa kunnioittamaan, kuin tämä muukalainen.
19 Le hoe re tama’e: Mitroara, mañaveloa, fa nahajangañe azo o fatokisa’oo.
Ja hän sanoi hänelle: nouse ja mene! sinun uskos on sinun vapahtanut.
20 Teo te, nañontane aze o Fariseoo ty hitotsaha’ i Fifehean’ Añaharey; le hoe ty natoi’e: Tsy tendre-biribiry ty hivotraha’ i Fifehean’ Añaharey;
Ja Pharisealaiset kysyivät häneltä: koska Jumalan valtakunta olis tuleva? Vastasi hän heitä ja snaoi: ei Jumalan valtakunta tule niin, että se taidettaisiin nähdä.
21 tsy eo ty hanao ty hoe: Indroke ie! ndra, Intiañe! Fa toe ama’areo ao i Fifehean’ Añaharey.
Ei myös heidän pidä sanoman: katso tässä, katso siellä; sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.
22 Le hoe re amo mpiama’eo: Ho tondroke ty andro hisalalà’ areo hahaisake ty raik’ amo andro’ i Ana’ ondatiio, fe tsy hahaoniñe.
Niin hän sanoi opetuslapsille: se aika tulee, että te halajatte nähdä yhtäkin Ihmisen Pojan päivää, ja ette saa nähdä.
23 Hoe ty hanoe’ iareo. Indrok’ ie! ndra Intiañe! ko mandeha, ko mañorike iareo.
Ja he sanovat teille: katso tässä, katso siellä: älkäät menkö ulos, älkäät myös seuratko.
24 Ho hambañe ami’ty helatse mitsopelatse añ’ila’ i likerañey naho mireandreañe pak’ añ’ ilan-dikerañe eñe ka i Ana’ ondatiy amy andro’ey.
Sillä niinkuin pitkäisen tuli taivaan alla leimahtaa ja paistaa kaikkein päälle, mitkä taivaan alla ovat, niin on myös Ihmisen Pojan päivänänsä oleva.
25 F’ie tsi-mahay tsy holàñeñe raha maro hey vaho ho tsambolitio’ ty tariratse toy.
Mutta ennen tulee hänen paljo kärsiä ja hyljättää tältä sukukunnalta.
26 Hambañe ami’ty andro’ i Noe ty ho oniñe añ’andro’ i Ana’ondatiy:
Ja niinkuin tapahtui Noan päivinä, niin myös tapahtuu Ihmisen Pojan päivinä.
27 nikama iereo, ninoñe iereo, nañenga valy iereo, le natolotse ho engaeñe iereo pak’ amy andro niziliha’ i Noe am-po’ i samboiy; tojeha amy zao i haempoempoañe nañopo iareo iabiy.
He söivät, joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin meni sisälle, ja vedenpaisumus tuli ja hukutti kaikki.
28 Hanahake tañandro’ i Lota ka: nikama iereo, ninoñe iereo, nivily naho nandetake iereo, nitongy iereo, nañoreñe iereo;
Niin myös tapahtui Lotin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat, rakensivat.
29 fe tamy andro niavota’ i Lota i Sodoma, le nidoindoiñ’ afo aman-tsolifara boak’ andindìñe añe, nampangotomomoke iareo iaby.
Mutta sinä päivänä, kuin Lot Sodomasta läksi, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja hukutti kaikki.
30 Ho hambañe amy zay ty andro hisodeha’ i Ana’ondatiy.
Niin pitää myös sinä päivänä oleman, jona Ihmisen Poika ilmoitetaan.
31 Amy andro zay, asoao tsy hizotso hangalake ty vara’e añ’anjomba ao ty an-tafo’e ey; izay ka ty an-tetek’ao, Ee te tsy himpolia’e ze raha ao.
Joka sinä päivänä katon päällä on, ja hänen kalunsa ovat huoneessa, niin älköön astuko alas niitä ottamaan. Ja joka pellolla on, niin älköön myös palatko takaisin.
32 Tiahio ty vali’ i Lota,
Muistakaa Lotin emäntää.
33 Ndra iaia mipay handromba-piay ro hamoe aze; fe ndra iaia hamoe-piaiñe ro handrombak’ aze.
Jokainen joka pyytää henkensä vapahtaa, hän sen kadottaa, ja jokainen joka sen kadottaa, hän saattaa sen elämään.
34 Itaroñako te, Roe ty hitrao-tihy amy haleñey le ho rambeseñe ty raike naho hadoke ty ila’e.
Minä sanon teille: sinä yönä ovat kaksi yhdellä vuoteella, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
35 Hitrao-pandisañe ty roe: ho rambeseñe ty raike naho hapoke ty ila’e.
Kaksi ynnä jauhavat: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
Kaksi ovat kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
37 Le natoi’ iareo ty hoe: Aia, Rañandria? Le hoe ty natoi’e: Ami’ty fate ey ty ivoria’ o koàkeo.
Ja he vastaten sanoivat hänelle: Herra, kussa siis? Niin sanoi hän heille: kussa raato on, sinne myös kotkat kokoontuvat.
