Joba 8

1 Nanoiñe amy zao t’i Bildade nte-Sohy:

Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:

2 Pak’ombia te ho saontsie’o o raha zao? Ampara ombia te ho tio-bey avao o entam-palie’oo?

Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?

3 Mengohen’ Añahare hao ty zaka? Ampiolahe’ i El-Sadai hao ty hatò?

Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?

4 Ie nandilats’ azo o ana’oo, le nasese’e ami’ty haozara’ o fiodia’eo.

Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.

5 Aa naho nitsoehe’o t’i Andrianañahare vaho ty fiferenaiña’ i El-Sadai,

Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,

6 naho malio naho vantan-drehe, le hivañona’e hampipoly i akiban-kavantaña’oy.

Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.

7 Le ndra te nikede ty fifotora’o, hitombo ho ra’elahy ty figadoña’o.

Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.

8 Ehe añontaneo i sà’ taoloy vaho imaneo o nitsikarahen-droae’eo,

Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.

9 Bahimo tika fa toly omale avao, mbore talinjo ambone’ ty tane toy o andron-tikañeo.

Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.

10 Aa vaho tsy ho toroa’ iareo hao, hisaontsy ama’o, hañakatse entañe boak’ añ’arofo’ iareo ao?

Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.

11 Mahafitiry hao ty vinda lehe tsy an-tane hinake? Hitiry tsy aman-drano hao ty vondro?

Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?

12 Ie maindoñe, tsy nibiraeñe, le mbe miheatse aolo’ ze hene rongoñe.

Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.

13 Izay ty lala’ o mañaliño an’ Andrianañahareo; toe modo fitamàñe ty tsy aman-Kake.

Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.

14 Ie maràntsañe ty fiatoa’e; naho fararotse ty fatokisa’e.

Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.

15 Hiatoa’e ty anjomba’e fe tsy hahafijadoñe; vontitire’e fe tsy leo’e.

Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.

16 Maindoñindoñe re añatrefa’ i àndroy andrevaha’ o tsampa’eo i golobo’ey,

Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.

17 vandindire’ o vaha’eo ty votrim-bato, i traño-vatoo nitsifira’ iareoy.

Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.

18 Ie ombotañe amy toe’ey, le ho lañe’e, ami’ty hoe, Mbe lia tsy nahatrea azo raho.

Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.

19 Eka, zay ty haeha’ i lia’ey, mbe hitiry amo debokeo ka ty ila’e.

Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.

20 Oniño te tsy ho farien’ Añahare ty vañoñe vaho tsy ho tohaña’e o lo-tserekeo.

Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,

21 Mbe ho lifore’e fiankahafañe ty falie’o naho o fivimbi’oo am-pazake.

Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.

22 Ho saroñen-kasalarañe ze malaiñe azo, ho modo ty kivoho’ o tsivokatseo.

Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.