< Ohabolana 29 >

1 Izay olona anarina matetika ka mihamafy hatoka Dia ho torotoro tampoka, ka tsy hisy fahasitranana.
Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
2 Raha mihamaro ny marina, dia faly ny vahoaka; Fa raha ny ratsy fanahy no manapaka, dia misento kosa izy.
Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
3 Izay tia fahendrena no mahafaly ny rainy; Fa izay misakaiza amin’ ny vehivavy janga dia mandany harena.
Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
4 Ny rariny no ampandrian’ ny mpanjaka ny tany; Fa izay mandray tambitamby no mandrava azy kosa.
Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
5 Izay olona mandrobo ny namany Dia mamela-pandrika ny tongony.
Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
6 Misy fandrika amin’ ny heloky ny olon-dratsy; Fa ny marina mihoby sy mifaly.
Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
7 Ny marina mihevitra ny adin’ ny malahelo; Fa ny ratsy fanahy tsy hahalala fahendrena.
Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
8 Ny mpaniratsira mampihotakotaka ny tanàna; Fa ny hendry mampionona fahatezerana.
Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
9 Raha iadian’ ny hendry ny adala, Dia tezitra sy mihomehy izy, ka tsy hisy fitsaharana.
Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
10 Ny olona mpandatsa-drà mankahala ny tsy misy tsiny; Fa ny mahitsy kosa miahy ny ainy.
Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
11 Ny fahatezeran’ ny adala dia avoakany avokoa; Fa ny hendry kosa manindry fo.
Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
12 Raha mihaino lainga ny mpanapaka, Dia ho ratsy fanahy ny mpanompony rehetra.
Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
13 Mihaona ny malahelo sy ny mpampahory; Jehovah no manazava ny mason’ izy roa tonta.
Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
14 Izay mpanjaka mitsara marina ny malahelo, Dia haharitra mandrakizay ny seza fiandrianany.
Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
15 Ny tsorakazo sy ny anatra no manome fahendrena; Fa ny zaza aranana mampahamenatra ny reniny.
Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
16 Raha maro ny ratsy fanahy, dia mitombo ny ota; Fa ny marina ho faly mahita ny fahalavoany.
Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
17 Faizo ny zanakao, dia ho famelombelomana ny fonao izy Sy ho fifalian’ ny fanahinao.
Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
18 Raha tsy misy fahitana, dia atondraka hanaram-po amin’ izay tsy mety ny olona; Fa raha mitandrina ny lalàna kosa izy, dia sambatra.
Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
19 Raha teny fotsiny ihany, dia tsy ampy hananarana ny mpanompo; Fa na dia fantany aza, tsy hankatoaviny.
Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
20 Hitanao va ny olona faingam-bava? Ny adala aza misy hantenaina kokoa noho izy.
Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 Ny mpanompo izay nampihantaina hatry ny fony mbola kely Dia hihambo ho zanaka any am-parany.
Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
22 Ny olona mora tezitra manetsika ady; Ary ny olona masiaka dia be fahadisoana.
Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
23 Ny fiavonavonan’ ny olona no hampietry azy; Fa hahazo voninahitra kosa ny manetry tena.
Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
24 Izay miray tetika amin’ ny mpangalatra dia manary tena; Mandre ny fampianianana izy, nefa tsy mety milaza.
Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
25 Mamandrika ny tahotra olona; Fa izay matoky an’ i Jehovah no hovonjena.
Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
26 Maro no mila sitraka amin’ ny mpanapaka; Fa avy amin’ i Jehovah ny fitsarana ny olona.
Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
27 Ny meloka dia fahavetavetana eo imason’ ny marina; Ary ny mahitsy lalana dia mba fahavetavetana eo imason’ ny ratsy fanahy kosa.
Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.

< Ohabolana 29 >