< Canticum Canticorum 1 >

1
Salomon korkea veisu.
2 osculetur me osculo oris sui quia meliora sunt ubera tua vino
Hän suuta antakoon minun, suunsa antamisella; sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viina,
3 fraglantia unguentis optimis oleum effusum nomen tuum ideo adulescentulae dilexerunt te
Sinun hyväin voidettes hajuin tähden. Sinun nimes on vuodatettu öljy; sen piikaiset sinua rakastavat.
4 trahe me post te curremus introduxit me rex in cellaria sua exultabimus et laetabimur in te memores uberum tuorum super vinum recti diligunt te
Vedä minua, niin me juoksemme perässäs: Kuningas vie minun kammioonsa: Me iloitsemme ja riemuitsemme sinusta, me muistamme sinun rakkauttas enempi kuin viinaa: hurskaat rakastavat sinua.
5 nigra sum sed formonsa filiae Hierusalem sicut tabernacula Cedar sicut pelles Salomonis
Minä olen musta, mutta sangen otollinen, te Jerusalemin tyttäret, niinkuin Kedarin majat, niinkuin Salomon kirjoiteltu vaate.
6 nolite me considerare quod fusca sim quia decoloravit me sol filii matris meae pugnaverunt contra me posuerunt me custodem in vineis vineam meam non custodivi
Älkäät sitä katsoko, että minä niin musta olen; sillä päivä on minun polttanut: minun äitini lapset vihastuivat minun päälleni: he ovat asettaneet minun viinamäen vartiaksi, mutta en minä varjellut viinamäkeäni.
7 indica mihi quem diligit anima mea ubi pascas ubi cubes in meridie ne vagari incipiam per greges sodalium tuorum
Sano minulle sinä, jota minun sieluni rakastaa: kussas laidunta pidät, ja kussas lounaalla lepäät? ettei minun pitäisi poikkeeman kumppanies lauman tykö.
8 si ignoras te o pulchra inter mulieres egredere et abi post vestigia gregum et pasce hedos tuos iuxta tabernacula pastorum
Jos et sinä sinuas tunne, sinä kaikkein ihanaisin vaimoin seassa, niin mene lammasten jäljille, ja kaitse vohlias paimenien huonetten tykönä.
9 equitatui meo in curribus Pharaonis adsimilavi te amica mea
Minä vertaan sinun, ystäväni, ratsaskaluihini, Pharaon vaunuihin.
10 pulchrae sunt genae tuae sicut turturis collum tuum sicut monilia
Sinun sasupääs ovat ihanat pankkuin keskellä, ja sinun kaulas kultakäädyissä.
11 murenulas aureas faciemus tibi vermiculatas argento
Me teemme sinulle kultaiset pankut, hopianastoilla.
12 dum esset rex in accubitu suo nardus mea dedit odorem suum
Kuin kuningas istui pöytänsä tykönä, antoi nardukseni hajunsa.
13 fasciculus murrae dilectus meus mihi inter ubera mea commorabitur
Ystäväni on minun mirrhamkimppuni, joka minun rinnoillani riippuu.
14 botrus cypri dilectus meus mihi in vineis Engaddi
Minun ystäväni on minulle Kyprin viinamarjan rypäle, Engeddin viinamäessä.
15 ecce tu pulchra es amica mea ecce tu pulchra oculi tui columbarum
Katso, armaani, sinä olet ihana: katso, sinä olet ihana, silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen silmät.
16 ecce tu pulcher es dilecte mi et decorus lectulus noster floridus
Katso, ystäväni, sinä olet ihana ja suloinen, ja meidän vuoteemme myös viheriöitsee.
17 tigna domorum nostrarum cedrina laquearia nostra cypressina
Meidän huoneemme kaaret ovat sedripuusta, vuolteet hongasta.

< Canticum Canticorum 1 >