Ii Samuelis 22
1 Locutus est autem David Domino verba carminis hujus in die qua liberavit eum Dominus de manu omnium inimicorum suorum, et de manu Saul.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
2 Et ait: Dominus petra mea, et robur meum, et salvator meus.
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
3 Deus fortis meus: sperabo in eum; scutum meum, et cornu salutis meæ: elevator meus, et refugium meum; salvator meus: de iniquitate liberabis me.
Jumala on minun vahani, johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
4 Laudabilem invocabo Dominum, et ab inimicis meis salvus ero.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
5 Quia circumdederunt me contritiones mortis: torrentes Belial terruerunt me.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun. (Sheol h7585)
7 In tribulatione mea invocabo Dominum, et ad Deum meum clamabo: et exaudiet de templo suo vocem meam, et clamor meus veniet ad aures ejus.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
8 Commota est et contremuit terra; fundamenta montium concussa sunt, et conquassata: quoniam iratus est eis.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
9 Ascendit fumus de naribus ejus, et ignis de ore ejus vorabit: carbones succensi sunt ab eo.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
10 Inclinavit cælos, et descendit: et caligo sub pedibus ejus.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
11 Et ascendit super cherubim, et volavit: et lapsus est super pennas venti.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
12 Posuit tenebras in circuitu suo latibulum, cribrans aquas de nubibus cælorum.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
13 Præ fulgore in conspectu ejus, succensi sunt carbones ignis.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
14 Tonabit de cælo Dominus, et excelsus dabit vocem suam.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
15 Misit sagittas et dissipavit eos; fulgur, et consumpsit eos.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
16 Et apparuerunt effusiones maris, et revelata sunt fundamenta orbis ab increpatione Domini, ab inspiratione spiritus furoris ejus.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
17 Misit de excelso, et assumpsit me, et extraxit me de aquis multis.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
18 Liberavit me ab inimico meo potentissimo, et ab his qui oderant me: quoniam robustiores me erant.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
19 Prævenit me in die afflictionis meæ, et factus est Dominus firmamentum meum.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
20 Et eduxit me in latitudinem: liberavit me, quia complacui ei.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
21 Retribuet mihi Dominus secundum justitiam meam: et secundum munditiam manuum mearum reddet mihi.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
22 Quia custodivi vias Domini, et non egi impie a Deo meo.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
23 Omnia enim judicia ejus in conspectu meo, et præcepta ejus non amovi a me.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
24 Et ero perfectus cum eo, et custodiam me ab iniquitate mea.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
25 Et restituet mihi Dominus secundum justitiam meam, et secundum munditiam manuum mearum in conspectu oculorum suorum.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
26 Cum sancto sanctus eris, et cum robusto perfectus.
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
27 Cum electo electus eris, et cum perverso perverteris.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
28 Et populum pauperem salvum facies: oculisque tuis excelsos humiliabis.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
29 Quia tu lucerna mea, Domine, et tu, Domine, illuminabis tenebras meas.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
30 In te enim curram accinctus: in Deo meo transiliam murum.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
31 Deus, immaculata via ejus; eloquium Domini igne examinatum: scutum est omnium sperantium in se.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
32 Quis est Deus præter Dominum, et quis fortis præter Deum nostrum?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
33 Deus qui accinxit me fortitudine, et complanavit perfectam viam meam.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
34 Coæquans pedes meos cervis, et super excelsa mea statuens me;
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
35 docens manus meas ad prælium, et componens quasi arcum æreum brachia mea.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
36 Dedisti mihi clypeum salutis tuæ, et mansuetudo tua multiplicavit me.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
37 Dilatabis gressus meos subtus me, et non deficient tali mei.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
38 Persequar inimicos meos, et conteram, et non convertar donec consumam eos.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
39 Consumam eos et confringam, ut non consurgant: cadent sub pedibus meis.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
40 Accinxisti me fortitudine ad prælium: incurvasti resistentes mihi subtus me.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
41 Inimicos meos dedisti mihi dorsum; odientes me, et disperdam eos.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
42 Clamabunt, et non erit qui salvet; ad Dominum, et non exaudiet eos.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
43 Delebo eos ut pulverem terræ; quasi lutum platearum comminuam eos atque confringam.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
44 Salvabis me a contradictionibus populi mei; custodies me in caput gentium: populus quem ignoro serviet mihi.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
45 Filii alieni resistent mihi; auditu auris obedient mihi.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
46 Filii alieni defluxerunt, et contrahentur in angustiis suis.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
47 Vivit Dominus, et benedictus Deus meus, et exaltabitur Deus fortis salutis meæ.
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
48 Deus qui das vindictas mihi, et dejicis populos sub me.
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
49 Qui educis me ab inimicis meis, et a resistentibus mihi elevas me: a viro iniquo liberabis me.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
50 Propterea confitebor tibi, Domine, in gentibus, et nomini tuo cantabo:
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
51 magnificans salutes regis sui, et faciens misericordiam christo suo David, et semini ejus in sempiternum.
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
