Psalmorum 5

1 In finem pro ea, quæ hereditatem consequitur, Psalmus David. Verba mea auribus percipe Domine, intellige clamorem meum.

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, perimisestä. Herra, ota minun sanani korviis, havaitse minun puheeni.

2 Intende voci orationis meæ, rex meus et Deus meus.

Ota vaari minun huudostani, minun Kuninkaani ja minun Jumalani; sillä sinua minä rukoilen.

3 Quoniam ad te orabo: Domine mane exaudies vocem meam.

Herra kuultele varhain minun ääntäni: varhain hankitsen minä itseni sinun tykös, ja siitä otan vaarin.

4 Mane astabo tibi et videbo: quoniam non Deus volens iniquitatem tu es.

Sillä et sinä ole se Jumala, jolle jumalatoin meno kelpaa: joka paha on, ei se pysy edessäs.

5 Neque habitabit iuxta te malignus: neque permanebunt iniusti ante oculos tuos.

Öykkärit ei pysy sinun silmäis edessä: kaikkia pahantekiöitä sinä vihaat.

6 Odisti omnes, qui operantur iniquitatem: perdes omnes, qui loquuntur mendacium. Virum sanguinum et dolosum abominabitur Dominus:

Sinä kadotat valhetteliat: Herra kauhistuu murhaajia ja viekkaita.

7 ego autem in multitudine misericordiæ tuæ. Introibo in domum tuam: adorabo ad templum sanctum tuum in timore tuo.

Mutta minä menen sinun huoneeses sinun suuressa laupiudessas, ja kumarran sinun pyhään templiis päin sinun pelvossas.

8 Domine deduc me in iustitia tua: propter inimicos meos dirige in conspectu tuo viam meam.

Herra saata minua vanhurskaudessas, minun vihollisteni tähden: ojenna ties minun eteeni.

9 Quoniam non est in ore eorum veritas: cor eorum vanum est.

Sillä heidän suussansa ei ole mitään totuutta, heidän sisällyksensä on sydämen kipu; heidän kitansa on avoin hauta, ja kielellänsä he liehakoitsevat.

10 Sepulchrum patens est guttur eorum, linguis suis dolose agebant, iudica illos Deus. Decidant a cogitationibus suis, secundum multitudinem impietatum eorum expelle eos, quoniam irritaverunt te Domine.

Nuhtele heitä Jumala, että he lankeisivat ajatuksistansa: syökse heitä ulos heidän suurten ylitsekäymistensä tähden; sillä he ovat sinulle vastahakoiset.

11 Et lætentur omnes, qui sperant in te, in æternum exultabunt: et habitabis in eis. Et gloriabuntur in te omnes, qui diligunt nomen tuum,

Iloitkaan kaikki, jotka sinuun uskaltavat, anna heidän riemuita ijankaikkisesti; sillä sinä varjelet heitä: iloitkaan sinussa ne, jotka sinun nimeäs rakastavat.

12 quoniam tu benedices iusto. Domine, ut scuto bonæ voluntatis tuæ coronasti nos.

Sillä sinä Herra siunaat vanhurskaita: sinä kaunistat heitä armollas niinkuin kilvellä.