Psalmorum 22
1 In finem pro susceptione matutina, Psalmus David. Deus Deus meus respice in me: quare me dereliquisti? longe a salute mea verba delictorum meorum.
Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Aamuruskon peura"; Daavidin virsi. Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Miksi olet kaukana, et auta minua, et kuule valitukseni sanoja?
2 Deus meus clamabo per diem, et non exaudies: et nocte, et non ad insipientiam mihi.
Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.
3 Tu autem in sancto habitas, Laus Israel.
Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.
4 In te speraverunt patres nostri: speraverunt, et liberasti eos.
Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.
5 Ad te clamaverunt, et salvi facti sunt: in te speraverunt, et non sunt confusi.
He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.
6 Ego autem sum vermis, et non homo: opprobrium hominum, et abiectio plebis.
Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.
7 Omnes videntes me, deriserunt me: locuti sunt labiis, et moverunt caput.
Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
8 Speravit in Domino, eripiat eum: salvum faciat eum, quoniam vult eum.
"Jätä asiasi Herran haltuun. Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt."
9 Quoniam tu es, qui extraxisti me de ventre: spes mea ab uberibus matris meæ.
Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
10 In te proiectus sum ex utero: de ventre matris meæ Deus meus es tu,
sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 ne discesseris a me: Quoniam tribulatio proxima est: quoniam non est qui adiuvet.
Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.
12 Circumdederunt me vituli multi: tauri pingues obsederunt me.
Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,
13 Aperuerunt super me os suum, sicut leo rapiens et rugiens.
avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
14 Sicut aqua effusus sum: et dispersa sunt omnia ossa mea. Factum est cor meum tamquam cera liquescens in medio ventris mei.
Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
15 Aruit tamquam testa virtus mea, et lingua mea adhæsit faucibus meis: et in pulverem mortis deduxisti me.
Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
16 Quoniam circumdederunt me canes multi: concilium malignantium obsedit me. Foderunt manus meas et pedes meos:
Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
17 dinumeraverunt omnia ossa mea. Ipsi vero consideraverunt et inspexerunt me:
Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;
18 diviserunt sibi vestimenta mea, et super vestem meam miserunt sortem.
he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.
19 Tu autem Domine ne elongaveris auxilium tuum a me: ad defensionem meam conspice.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.
20 Erue a framea Deus animam meam: et de manu canis unicam meam:
Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.
21 Salva me ex ore leonis: et a cornibus unicornium humilitatem meam.
Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.
22 Narrabo nomen tuum fratribus meis: in medio ecclesiæ laudabo te.
Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
23 Qui timetis Dominum laudate eum: universum semen Iacob glorificate eum:
Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.
24 Timeat eum omne semen Israel: quoniam non sprevit, neque despexit deprecationem pauperis: Nec avertit faciem suam a me: et cum clamarem ad eum exaudivit me.
Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
25 Apud te laus mea in ecclesia magna: vota mea reddam in conspectu timentium eum.
Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
26 Edent pauperes, et saturabuntur: et laudabunt Dominum qui requirunt eum: vivent corda eorum in sæculum sæculi.
Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
27 Reminiscentur et convertentur ad Dominum universi fines terræ: Et adorabunt in conspectu eius universæ familiæ Gentium.
Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;
28 Quoniam Domini est regnum: et ipse dominabitur Gentium.
sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.
29 Manducaverunt et adoraverunt omnes pingues terræ: in conspectu eius cadent omnes qui descendunt in terram.
Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.
30 Et anima mea illi vivet: et semen meum serviet ipsi.
Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.
31 Annunciabitur Domino generatio ventura: et annunciabunt cæli iustitiam eius populo qui nascetur, quem fecit Dominus.
He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.
