Psalmorum 147

1 Alleluia. Laudate Dominum quoniam bonus est psalmus: Deo nostro sit iucunda, decoraque laudatio.

Halleluja! Hyvä on veisata kiitosta meidän Jumalallemme. Se on suloista; ylistäminen on soveliasta.

2 Ædificans Ierusalem Dominus: dispersiones Israelis congregabit.

Herra rakentaa Jerusalemin, hän kokoaa Israelin karkoitetut.

3 Qui sanat contritos corde: et alligat contritiones eorum.

Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.

4 Qui numerat multitudinem stellarum: et omnibus eis nomina vocat.

Hän on määrännyt tähtien luvun, hän kutsuu niitä kaikkia nimeltä.

5 Magnus Dominus noster, et magna virtus eius: et sapientiæ eius non est numerus.

Meidän Herramme on suuri, suuri voimassansa, hänen ymmärryksensä on mittaamaton.

6 Suscipiens mansuetos Dominus: humilians autem peccatores usque ad terram.

Herra pitää pystyssä nöyrät, mutta jumalattomat hän painaa maahan.

7 Præcinite Domino in confessione: psallite Deo nostro in cithara.

Veisatkaa Herralle kiitosvirsi, soittakaa kanteleilla kiitosta meidän Jumalallemme.

8 Qui operit cælum nubibus: et parat terræ pluviam. Qui producit in montibus fœnum: et herbam servituti hominum.

Hän peittää pilvillä taivaan ja valmistaa sateen maalle; hän kasvattaa ruohon vuorille

9 Qui dat iumentis escam ipsorum: et pullis corvorum invocantibus eum.

ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.

10 Non in fortitudine equi voluntatem habebit: nec in tibiis viri beneplacitum erit ei.

Ei kelpaa hänelle hevosen voima, ei hän mielisty miehen jalkojen nopeuteen:

11 Beneplacitum est Domino super timentes eum: et in eis, qui sperant super misericordia eius.

Herra mielistyy niihin, jotka häntä pelkäävät, jotka panevat toivonsa hänen armoonsa.

12 Alleluia. Lauda Ierusalem Dominum: lauda Deum tuum Sion.

Kiitä Herraa, Jerusalem. Ylistä Jumalaasi, Siion.

13 Quoniam confortavit seras portarum tuarum: benedixit filiis tuis in te.

Sillä hän tekee lujiksi sinun porttiesi salvat; hän siunaa sinun lapsesi sinun keskelläsi.

14 Qui posuit fines tuos pacem: et adipe frumenti satiat te.

Hän hankkii rauhan sinun rajojesi sisälle, ravitsee sinut parhaalla nisulla.

15 Qui emittit eloquium suum terræ: velociter currit sermo eius.

Hän lähettää sanansa maahan, nopeasti kiitää hänen käskynsä.

16 Qui dat nivem sicut lanam: nebulam sicut cinerem spargit.

Hän antaa sataa lunta niinkuin villaa ja sirottaa härmää niinkuin tuhkaa.

17 Mittit crystallum suum sicut buccellas: ante faciem frigoris eius quis sustinebit?

Hän viskaa rakeitansa niinkuin leivänmuruja; kuka voi kestää hänen pakkastansa?

18 Emittet verbum suum, et liquefaciet ea: flabit Spiritus eius, et fluent aquæ.

Hän lähettää sanansa ja sulattaa rakeet; hän panee tuulensa puhaltamaan, ja vedet virtaavat.

19 Qui annunciat verbum suum Iacob: iustitias, et iudicia sua Israel.

Hän ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille.

20 Non fecit taliter omni nationi: et iudicia sua non manifestavit eis. Alleluia.

Niin hän ei ole tehnyt yhdellekään pakanakansalle, ja hänen oikeuksiansa ne eivät tunne. Halleluja!