Psalmorum 104
1 Ipsi David. Benedic anima mea Domino: Domine Deus meus magnificatus es vehementer. Confessionem, et decorem induisti:
Kiitä Herraa, minun sieluni, Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri; valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.
2 amictus lumine sicut vestimento: Extendens cælum sicut pellem:
Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan, sinä levität taivaat niinkuin teltan;
3 qui tegis aquis superiora eius. Qui ponis nubem ascensum tuum: qui ambulas super pennas ventorum.
sinä rakennat salisi vetten päälle, teet pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulen siivillä.
4 Qui facis angelos tuos, spiritus: et ministros tuos ignem urentem.
Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit.
5 Qui fundasti terram super stabilitatem suam: non inclinabitur in sæculum sæculi.
Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.
6 Abyssus, sicut vestimentum, amictus eius: super montes stabunt aquæ.
Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet.
7 Ab increpatione tua fugient: a voce tonitrui tui formidabunt.
Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;
8 Ascendunt montes: et descendunt campi in locum, quem fundasti eis.
vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.
9 Terminum posuisti, quem non transgredientur: neque convertentur operire terram.
Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.
10 Qui emittis fontes in convallibus: inter medium montium pertransibunt aquæ.
Sinä kuohutit laaksoista lähteet, jotka vuorten välillä vuotavat.
11 Potabunt omnes bestiæ agri: expectabunt onagri in siti sua.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille, villiaasit niistä janonsa sammuttavat.
12 Super ea volucres cæli habitabunt: de medio petrarum dabunt voces.
Niiden partailla asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvien välissä.
13 Rigans montes de superioribus suis: de fructu operum tuorum satiabitur terra:
Saleistasi sinä kastelet vuoret, sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.
14 Producens fœnum iumentis, et herbam servituti hominum: Ut educas panem de terra:
Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän
15 et vinum lætificet cor hominis: Ut exhilaret faciem in oleo: et panis cor hominis confirmet.
ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.
16 Saturabuntur ligna campi, et cedri Libani, quas plantavit:
Ravintonsa saavat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.
17 illic passeres nidificabunt. Herodii domus dux est eorum:
Niissä lintuset pesivät, ja haikaroilla on majansa kypresseissä.
18 montes excelsi cervis: petra refugium herinaciis.
Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa, kallionkolot ovat tamaanien suoja.
19 Fecit lunam in tempora: sol cognovit occasum suum.
Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja; aurinko tietää laskunsa.
20 Posuisti tenebras, et facta est nox: in ipsa pertransibunt omnes bestiæ silvæ.
Sinä teet pimeän, niin tulee yö; silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.
21 Catuli leonum rugientes, ut rapiant, et quærant a Deo escam sibi.
Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista ja pyytävät Jumalalta elatustansa.
22 Ortus est sol, et congregati sunt: et in cubilibus suis collocabuntur.
Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois ja laskeutuvat luoliinsa maata.
23 Exibit homo ad opus suum: et ad operationem suam usque ad vesperum.
Silloin ihminen menee töihinsä ja askaroitsee iltaan asti.
24 Quam magnificata sunt opera tua Domine! omnia in sapientia fecisti: impleta est terra possessione tua.
Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.
25 Hoc mare magnum, et spatiosum manibus: illic reptilia, quorum non est numerus. Animalia pusilla cum magnis:
Merikin, suuri ja aava-siinä vilisee lukemattomat laumat pieniä ja suuria eläviä.
26 illic naves pertransibunt. Draco iste, quem formasti ad illudendum ei:
Siellä kulkevat laivat, siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.
27 omnia a te expectant ut des illis escam in tempore.
Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.
28 Dante te illis, colligent: aperiente te manum tuam, omnia implebuntur bonitate.
Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.
29 Avertente autem te faciem, turbabuntur: auferes spiritum eorum, et deficient, et in pulverem suum revertentur.
Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen.
30 Emittes Spiritum tuum, et creabuntur: et renovabis faciem terræ.
Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon.
31 Sit gloria Domini in sæculum: lætabitur Dominus in operibus suis:
Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti. Saakoon Herra teoistansa iloita,
32 Qui respicit terram, et facit eam tremere: qui tangit montes, et fumigant.
hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee, joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.
33 Cantabo Domino in vita mea: psallam Deo meo quamdiu sum.
Kaiken ikäni minä ylistän Herraa, minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.
34 Iucundum sit ei eloquium meum: ego vero delectabor in Domino.
Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset; minä iloitsen Herrassa.
35 Deficiant peccatores a terra, et iniqui ita ut non sint: benedic anima mea Domino.
Hävitkööt syntiset maasta, älköön jumalattomia enää olko. Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!
