< Proverbiorum 13 >

1 Filius sapiens, doctrina patris: qui autem illusor est, non audit cum arguitur.
Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
2 De fructu oris sui homo satiabitur bonis: anima autem prævaricatorum iniqua.
Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
3 Qui custodit os suum, custodit animam suam: qui autem inconsideratus est ad loquendum, sentiet mala.
Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
4 Vult et non vult piger: anima autem operantium impinguabitur.
Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
5 Verbum mendax iustus detestabitur: impius autem confundit, et confundetur.
Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
6 Iustitia custodit innocentis viam: impietas autem peccatorem supplantat.
Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
7 Est quasi dives cum nihil habeat: et est quasi pauper, cum in multis divitiis sit.
Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
8 Redemptio animæ viri, divitiæ suæ: qui autem pauper est, increpationem non sustinet.
Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
9 Lux iustorum lætificat: lucerna autem impiorum extinguetur.
Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
10 Inter superbos semper iurgia sunt: qui autem agunt omnia cum consilio, reguntur sapientia.
Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
11 Substantia festinata minuetur: quæ autem paulatim colligitur manu, multiplicabitur.
Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
12 Spes, quæ differtur, affligit animam: lignum vitæ desiderium veniens.
Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
13 Qui detrahit alicui rei, ipse se in futurum obligat: qui autem timet præceptum, in pace versabitur. Animæ dolosæ errant in peccatis: iusti autem misericordes sunt, et miserantur.
Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
14 Lex sapientis fons vitæ, ut declinet a ruina mortis.
Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
15 Doctrina bona dabit gratiam: in itinere contemptorum vorago.
Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
16 Astutus omnia agit cum consilio: qui autem fatuus est, aperit stultitiam.
Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
17 Nuncius impii cadet in malum: legatus autem fidelis, sanitas.
Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
18 Egestas, et ignominia ei, qui deserit disciplinam: qui autem acquiescit arguenti, glorificabitur.
Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
19 Desiderium si compleatur, delectat animam: detestantur stulti eos, qui fugiunt mala.
Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
20 Qui cum sapientibus graditur, sapiens erit: amicus stultorum similis efficietur.
Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
21 Peccatores persequitur malum: et iustis retribuentur bona.
Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
22 Bonus reliquit heredes filios, et nepotes: et custoditur iusto substantia peccatoris.
Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
23 Multi cibi in novalibus patrum: et aliis congregantur absque iudicio.
Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
24 Qui parcit virgæ, odit filium suum: qui autem diligit illum, instanter erudit.
Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
25 Iustus comedit, et replet animam suam: venter autem impiorum insaturabilis.
Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.

< Proverbiorum 13 >