Job 3
1 Post hæc aperuit Iob os suum, et maledixit diei suo,
Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 et locutus est.
Ja Job vastasi ja sanoi:
3 Pereat dies in qua natus sum, et nox in qua dictum est: Conceptus est homo.
Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Dies ille vertatur in tenebras, non requirat eum Deus desuper, et non illustretur lumine.
Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Obscurent eum tenebræ et umbra mortis, occupet eum caligo, et involvatur amaritudine.
Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Noctem illam tenebrosus turbo possideat, non computetur in diebus anni, nec numeretur in mensibus:
Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Sit nox illa solitaria, nec laude digna:
Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Maledicant ei qui maledicunt diei, qui parati sunt suscitare Leviathan:
Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Obtenebrentur stellæ caligine eius: expectet lucem et non videat, nec ortum surgentis auroræ:
Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Quia non conclusit ostia ventris, qui portavit me, nec abstulit mala ab oculis meis.
Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
11 Quare non in vulva mortuus sum, egressus ex utero non statim perii?
Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Quare exceptus genibus? cur lactatus uberibus?
Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Nunc enim dormiens silerem, et somno meo requiescerem:
Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 Cum regibus et consulibus terræ, qui ædificant sibi solitudines:
Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Aut cum principibus, qui possident aurum, et replent domos suas argento:
Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Aut sicut abortivum absconditum non subsisterem, vel qui concepti non viderunt lucem.
Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 Ibi impii cessaverunt a tumultu, et ibi requieverunt fessi robore.
Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 Et quondam vincti pariter sine molestia, non audierunt vocem exactoris.
Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Parvus et magnus ibi sunt, et servus liber a domino suo.
Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
20 Quare misero data est lux, et vita his, qui in amaritudine animæ sunt?
Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 qui expectant mortem, et non venit, quasi effodientes thesaurum:
Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Gaudentque vehementer cum invenerint sepulchrum.
Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Viro cuius abscondita est via, et circumdedit eum Deus tenebris?
Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Antequam comedam suspiro: et tamquam inundantes aquæ, sic rugitus meus:
Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Quia timor, quem timebam, evenit mihi: et quod verebar accidit.
Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Nonne dissimulavi? nonne silui? nonne quievi? et venit super me indignatio.
Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.
