Genesis 11
1 Erat autem terra labii unius, et sermonum eorumdem.
Ja koko maailmalla oli yhtäläinen kieli ja yhtäläinen puheenparsi.
2 Cumque proficiscerentur de oriente, invenerunt campum in terra Sennaar, et habitaverunt in eo.
Ja koska he matkustivat idästä, löysivät he kedon Sinearin maalla, ja asuivat siellä.
3 Dixitque alter ad proximum suum: Venite, faciamus lateres, et coquamus eos igni. Habueruntque lateres pro saxis, et bitumen pro cæmento:
Ja sanoivat keskenänsä: käykäämme tiilejä tekemään ja polttamaan. Ja heillä olivat tiilit kivein siassa, ja maan pihka siteeksi.
4 et dixerunt: Venite, faciamus nobis civitatem et turrim, cujus culmen pertingat ad cælum: et celebremus nomen nostrum antequam dividamur in universas terras.
Ja sanoivat: käykäämme, rakentakaamme meillemme kaupunki ja torni, joka taivaaseen ulottuisi, tehdäksemme meillemme nimeä; ettei meitä hajoitettaisi kaikkiin maihin.
5 Descendit autem Dominus ut videret civitatem et turrim, quam ædificabant filii Adam,
Silloin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmisten lapset rakensivat.
6 et dixit: Ecce, unus est populus, et unum labium omnibus: cœperuntque hoc facere, nec desistent a cogitationibus suis, donec eas opere compleant.
Ja Herra sanoi: katso, se on yhtäläinen kansa, ja yhtäläinen kieli on kaikkein heidän seassansa, ja he ovat ruvenneet tätä tekemään: ja nyt ei heitä taideta estettää mistään, kuin he ovat aikoneet tehdä.
7 Venite igitur, descendamus, et confundamus ibi linguam eorum, ut non audiat unusquisque vocem proximi sui.
Käykäämme, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä; niin ettei kenkään ymmärtäisi toisensa kieltä.
8 Atque ita divisit eos Dominus ex illo loco in universas terras, et cessaverunt ædificare civitatem.
Ja niin Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin; ja he lakkasivat sitä kaupunkia rakentamasta.
9 Et idcirco vocatum est nomen ejus Babel, quia ibi confusum est labium universæ terræ: et inde dispersit eos Dominus super faciem cunctarum regionum.
Ja sentähden kutsuttiin hänen nimensä Babel: sillä siellä Herra sekoitti koko maan kielen: ja Herra hajoitti heidät sieltä kaikkiin maihin.
10 Hæ sunt generationes Sem: Sem erat centum annorum quando genuit Arphaxad, biennio post diluvium.
Nämät ovat Semin sukukunnat: Sem oli sadan ajastajan vanha, ja siitti Arphaksadin, kaksi ajastaikaa vedenpaisumisen jälkeen.
11 Vixitque Sem, postquam genuit Arphaxad, quingentis annis: et genuit filios et filias.
Ja eli sitte viisisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
12 Porro Arphaxad vixit triginta quinque annis, et genuit Sale.
Arphaksad oli viidenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Salan.
13 Vixitque Arphaxad, postquam genuit Sale, trecentis tribus annis: et genuit filios et filias.
Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
14 Sale quoque vixit triginta annis, et genuit Heber.
Sala oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Eberin.
15 Vixitque Sale, postquam genuit Heber, quadringentis tribus annis: et genuit filios et filias.
Ja eli sitte neljäsataa ja kolme ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
16 Vixit autem Heber triginta quatuor annis, et genuit Phaleg.
Eber oli neljänneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Pelegin.
17 Et vixit Heber postquam genuit Phaleg, quadringentis triginta annis: et genuit filios et filias.
Ja eli sitte neljäsataa ja kolmekymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
18 Vixit quoque Phaleg triginta annis, et genuit Reu.
Peleg oli kolmenkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Regun.
19 Vixitque Phaleg, postquam genuit Reu, ducentis novem annis: et genuit filios et filias.
Ja eli sitte kaksisataa ja yhdeksän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
20 Vixit autem Reu triginta duobus annis, et genuit Sarug.
Regu oli kahdenneljättäkymmentä ajastajan vanha, ja siitti Serugin.
21 Vixit quoque Reu, postquam genuit Sarug, ducentis septem annis: et genuit filios et filias.
Ja eli sitte kaksisataa ja seitsemän ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
22 Vixit vero Sarug triginta annis, et genuit Nachor.
Serug oli kolmenkymmenen ajastajan vanha ja siitti Nahorin.
23 Vixitque Sarug, postquam genuit Nachor, ducentis annis: et genuit filios et filias.
Ja eli sitte kaksisataa ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
24 Vixit autem Nachor viginti novem annis, et genuit Thare.
Nahor oli yhdeksänkolmattakymmentä ajastajan vanha, ja siitti Taran.
25 Vixitque Nachor, postquam genuit Thare, centum decem et novem annis: et genuit filios et filias.
Ja eli sitte sata ja yhdeksäntoistakymmentä ajastaikaa, ja siitti poikia ja tyttäriä.
26 Vixitque Thare septuaginta annis, et genuit Abram, et Nachor, et Aran.
Tara oli seitsemänkymmenen ajastajan vanha, ja siitti Abramin, Nahorin ja Haranin.
27 Hæ sunt autem generationes Thare: Thare genuit Abram, Nachor et Aran. Porro Aran genuit Lot.
Nämät ovat Taran sukukunnat: Tara siitti Abramin, Nahorin ja Haranin. Haran siitti Lotin.
28 Mortuusque est Aran ante Thare patrem suum, in terra nativitatis suæ, in Ur Chaldæorum.
Ja Haran kuoli isänsä, Taran edessä, isänsä maalla Kaldean Uurissa.
29 Duxerunt autem Abram et Nachor uxores: nomen uxoris Abram, Sarai: et nomen uxoris Nachor, Melcha filia Aran, patris Melchæ, et patris Jeschæ.
Silloin Abram ja Nahor ottivat heillensä emännät: Abramin emännän nimi oli Sarai, ja Nahorin emännän nimi oli Milka, Haranin tytär, joka oli Milkan ja Jiskan isä.
30 Erat autem Sarai sterilis, nec habebat liberos.
Mutta Sarai oli hedelmätöin, eikä ollut hänellä lasta.
31 Tulit itaque Thare Abram filium suum, et Lot filium Aran, filium filii sui, et Sarai nurum suam, uxorem Abram filii sui, et eduxit eos de Ur Chaldæorum, ut irent in terram Chanaan: veneruntque usque Haran, et habitaverunt ibi.
Ja Tara otti poikansa Abramin ja Lotin Haranin pojan, poikansa pojan, ja miniänsä Sarain, poikansa Abramin emännän, ja he läksivät ulos ynnä Kaldean Uurista menemään Kanaanin maalle, ja tulivat Haraniin, ja asuivat siellä.
32 Et facti sunt dies Thare ducentorum quinque annorum, et mortuus est in Haran.
Ja Tara oli kahdensadan ja viiden ajastajan vanha ja kuoli Haranissa.
