Job 3

1 Tukun wik sac, na Job el fah kasla ac selngawi len se ma osweyukla el.

Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;

2 El fahk,

Job lausui ja sanoi:

3 “O God, selngawiya fong se ma srimetak nga ah; Ac len se ma osweyukla nga!

"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.

4 O God, ekulla len sac nu ke lohsr lulap. Nimet kom sifil esam len sac; Ac tia pac lela tuh in oasr kalem tolak len sac.

Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.

5 Oru tuh in sie len ohkok ac lohsr matoltol; Afinya ke pukunyeng, ac kosrala kalmen faht uh liki.

Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

6 Eela fong sac liki yac uh, Ac tia lela in sifil oekyuk.

Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.

7 Oru tuh in wangin koanon fong sac, Sie fong wangin pusren engan lohngyuk.

Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.

8 Lela tuh mwet inutnut in selngawi len sac, Elos su etu in pirakak kosro sulallal Leviathan.

Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

9 Lela tuh itu Nasren in tia tolak, Ac oru tuh lohsr lun fong sac in lohsr na, ac tia sifil kalmelik.

Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

10 Selngawiya fong sac lah pwanang nga isusla, Ac oru nga pula ma upa ac keok.

koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

11 “Nga ke ngan misa na insien nina kiuk ah, Ku ke pacl se na ma osweyukla nga ah.

Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

12 Mwe mea nina kiuk ah in sruokyuwi finyepal? Mwe mea elan katitiyu?

Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?

13 Nga funu misa na in pacl sac, nga lukun mongla na in pacl inge,

Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä

14 Oanna motul oana tokosra, ku mwet leum Su sifil musaela inkul matu sin mwet leum uh.

kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

15 Nga lukun motul na oana fisrak Su nwakla lohm selos ke gold ac silver,

päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

16 Ku motul oana sie tulik fusr ma misa na meet liki el isusla uh.

tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

17 In kulyuk uh, mwet koluk ac tila orekma koluk, Ac mwet orekma su totola elos eis pacl in mongla lalos ke elos oan in kulyuk uh.

Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;

18 Mwet sruoh ma misa tari elos muta in misla, Ac elos sukosok liki pusren sapsap ac kas kou.

kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.

19 Mwet nukewa ac sun misa — mwet pwengpeng oayapa mwet tia eteyu — Ac mwet foko elos sukosokla.

Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.

20 “Efu ku kom oru tuh mwet uh in mutana in moul keok? Efu ku kom sang kalem in tolak mwet asor?

Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,

21 Elos tupanna elos in misa, a elos tiana misa. Elos lungse kulyuk uh liki kutena mwe kasrup.

jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

22 Elos ac tiana engan nwe ke na elos misa ac pukpuki.

jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-

23 God El okanlana ma ac sikyak nu selos tok uh, Ac El kosralosla tuh elos in tia ku in oru kutena ma.

miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

24 Nga tia mongo — nga tung na, Ac nga tia ku in kutongya sasao luk.

Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.

25 Ma nukewa ma nga sangeng ac sensen kac uh sikyak.

Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

26 Wangin misla nu sik, wangin mongla luk, Ac wangin saflaiyen mwe lokoalok nu sik.”

Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."