Luo Corinth 7

1 Mwet kawuk soak luk, wulela inge nukewa ma nu sesr. Ke ma inge, lela kut in sifacna aknasnasye kut liki ma nukewa su ac akfohkfokye manosr ku ngunasr, ac lela kut in arulana mutal ke kut moul in akfulatye God.

Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.

2 Lela kowos in inse pwaye nu sesr. Wangin mwet kut orekma sufal nu se; wangin mwet kut akkolukyela, wangin mwet kut kiapwela.

Antakaa meille tilaa sydämessänne. Emme ole tehneet kenellekään vääryyttä, emme ole olleet kenellekään turmioksi, emme kenellekään vahinkoa tuottaneet.

3 Nga tia fahk ma inge in aktoasrye kowos; tuh oana ke nga fahk tari, kowos arulana saok sesr, ouinge insese lasr uh ac oanna, kut finne moul ku misa.

En sano tätä tuomitakseni teitä, sillä olenhan jo sanonut, että te olette meidän sydämessämme, yhdessä kuollaksemme ja yhdessä elääksemme.

4 Nga arulana lulalfongi kowos; nga arulana yukin kowos! In mwe ongoiya nu sesr nukewa nga srakna sessesla ke pulaik; nga tingtingi ke engan.

Paljon minulla on luottamusta teihin, paljon minulla on kerskaamista teistä; olen täynnä lohdutusta, minulla on ylenpalttinen ilo kaikessa ahdingossamme.

5 Finne tukun kut sun tari acn Macedonia, wangin pacl in mongla lasr. Oasr lokoalok yen nukewa — oasr amei sin mwet saya nu sesr, ac oasr sangeng insiasr.

Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.

6 Tusruktu God, su akkeye mwet su sun ongoiya, El akkeye kut ke tuku lal Titus.

Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla,

7 Tia tuku lal mukena pa akpwaryekutyak, a el srumun luman akku lowos nu sel. El fahkak nu sesr lupan kena lowos in liyeyu, lupan pakomuta lowos, lupan akola lowos in kasreyu; na ke sripa inge engan luk uh arulana yokelik.

eikä ainoastaan hänen tulollansa, vaan myöskin sillä lohdutuksella, jonka hän oli teistä saanut, sillä hän on kertonut meille teidän ikävöimisestänne, valittelustanne ja innostanne minun hyväkseni, niin että minä iloitsin vielä enemmän.

8 Tuh leta luk ah finne aktoasrye kowos, nga tia auli lah nga simusla. Nga lukun pakomuta ke nga liye lah leta sac oru kowos oela ke kitin pacl.

Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kaduinkin, niin minä-kun näen, että tuo kirje on, vaikkapa vain vähäksi aikaa, murehuttanut teitä-

9 Tusruktu inge nga engan — tia mweyen nga oru kowos asor, a mweyen asor lowos tuh oru kowos auliyak. Asor sac orekmakinyuk sin God ke sripa wo nu suwos, ac kut tia akkolukye kowos kac.

nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi; sillä te tulitte murheellisiksi Jumalan mielen mukaan, ettei teillä olisi mitään vahinkoa meistä.

10 Tuh asor su God El orekmakin uh pa oru ekla lun nunak, su ac kolla mwet nu ke molela — ac wangin auli ke ma inge! A asor lun faclu ac kolla mwet nu ke misa.

Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.

11 Liye ma God El oru ke asor se lowos inge: pa oru kowos arulana moniyukla, ac oru kowos kena akpwayei lah wangin mwatuwos! Inge kowos koase ma koluk, yohk lohang lowos, ac kena lowos, ac insianaung, ac kowos akola na in kai ma koluk! In ma inge nukewa kowos akkalemye lah wangin ma sufal lowos.

Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa.

12 Ke ma inge, nga ne simusla leta sac, tia ma ke sripen mwet se ma orala ma koluk, ku mwet se ma akkolukyeyuk. A nga tuh simusla in oru in kalem suwos, ye mutun God, lupan nunak pwaye lowos nu sesr.

Vaikka minä siis kirjoitinkin teille, en kirjoittanut vääryyttä tehneen enkä vääryyttä kärsineen vuoksi, vaan sentähden, että teidän intonne meidän hyväksemme tulisi julki teidän keskuudessanne Jumalan edessä.

13 Sripa inge nukewa oru kut arulana kui. Tia akkeyeyuk kut mukena, a Titus el akpwarye kut ke engan lal ke sripen kasru su kowos nukewa tuh oru ac akpwaryal kac!

Sentähden me olemme nyt lohdutetut. Mutta tämän lohdutuksemme ohessa on meitä vielä paljoa enemmän ilahuttanut Tiituksen ilo, sillä hänen henkensä on saanut virvoitusta teiltä kaikilta.

14 Nga tuh yukin kowos nu sel, ac kowos akpwayela konkin luk keiwos. Kas lasr pwaye nu suwos pacl nukewa, ac in lumah sacna, konkin lasr keiwos nu sel Titus ah akpwayeiyukla.

Sillä jos olenkin jossakin kohden teitä hänelle kehunut, en ole joutunut häpeään, vaan niinkuin kaikki, mitä olemme teille puhuneet, on totta, niin on myös se, mistä olemme teitä Tiitukselle kehuneet, osoittautunut todeksi.

15 Ke ma inge, lungse lal nu suwos uh yokyokelik ke el esam luman akola lowos nukewa in akos mwe luti lal, ac ke kowos eisal nu yuruwos ke akfulat na yohk.

Ja hänen sydämensä heltyy yhä enemmän teitä kohtaan, kun hän muistelee kaikkien teidän kuuliaisuuttanne, kuinka te pelolla ja vavistuksella otitte hänet vastaan.

16 Yohk engan luk lah nga ku in arulana lulalfongi kowos!

Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.