Matai 20

1 Ulwakhuva utudheva ulwakhukyanya luhwanine nu munu yuywa vienienyumba yuwa alaviele phavusi vuwikya, ukhuta khukhodova aviliema avahieliekhe khukyalo kyamwene ikya sabibu.

Sillä taivaan valtakunta on perheenisännän vertainen, joka varhain huomeneltain läksi ulos palkkaamaan työväkeä viinamäkeensä.

2 Umwene wamalile ukhunchova naviliema ukhuta iekhuvahomba eilinchova limo edinali pwu akhavahieliekha khukyalo iekyamwene eikya sabibu.

Ja kuin hän oli sopinut työmiesten kanssa päiväpenningistä, lähetti hän heidät viinamäkeensä.

3 Pwu akhahuva gwale unsiekhi ugwa saa tatu, akhavavona avanghe viemili palighunchi vavo valievuvule eimbombo.

Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisovan turulla joutilaina,

4 Vophe avo akhavavula akhata mulutaghe khukyab ghangho eikya sabibu eikhilondiwa eikyalweli ukhuvaphanie khuvapha vakhaluta.

Ja sanoi heille: menkäät tekin viinamäkeen, ja mitä kohtuullinen on, minä annan teille. Niin he menivät.

5 Akhahuma khanghe unsiekhi ugwa saa sita kenda, akhavomba vulevule.

Taas hän meni ulos liki kuudennella ja yhdeksännellä hetkellä, ja teki myös niin.

6 Hanghe mwuo saa khumi na moja akhahuma, akhavavona avanghe viemile, akhavavula, khikhi mwiemile apha eimusi yoni samuvombile eimbombo.

Mutta yhdellätoistakymmenennellä hetkellä läksi hän ulos, ja löysi muita joutilaina seisomasta, ja sanoi heille: miksi te tässä kaiken päivän joutilaina seisotte?

7 Vakhambula vakhata, asikhuli umunu yuywa atughongholiele khukhombombela, akhavula akhata mulutaghe nayumwe khu kyalo kyangho eikya sabibu.

He sanoivat hänelle: sillä ei ole kenkään meitä palkannut. Hän sanoi heille: menkäät tekin minun viinamäkeeni, ja mitä kohtuus on, pitää teidän saaman.

8 Wavile wielile umbaha uvialolelagha pakyalo akhambula undoleli vamwene. Uvielanghe avielema uvaphe uluhombo lwavo, ukhutenghula uvakhalile ukhudhugha uvvakhatengwiele.

Mutta kuin ehtoo tuli, sanoi viinamäen isäntä perheensä haltialle: kutsu työväki, ja maksa heidän palkkansa, ruveten viimeisistä ensimäisiin asti.

9 Vavile vienchie avasaa khumi na moja vakhavava uluhombo.

Ja kuin ne tulivat, jotka liki yhdellätoistakymmenennellä hetkellä tulleet olivat, saivat he kukin penninkinsä.

10 Vula avataliele valumanyile ukhuta viekhava uluhombo ululutieliele, na vophe vakhuphiliela uluhombo lulwa lulihaninile navakhancheliwe.

Mutta kuin ensimäiset tulivat, luulivat he enemmän saavansa; ja he myös saivat kukin penninkinsä.

11 Vuvaphokhili puvakhasagha vakhaviepha vakhambiephiela unyanyumba.

Ja kuin he saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan,

12 Pwu valiekhunchova valikhuta, avinchilekhuvumalilo vavombile eimbombo iesaa yeimo vuvule, nuve uvahombile tulihaniele nufwe twieyumielinche nukhughatala nulunchuva ulukhali ulwaphamusi yoni.

Sanoen: nämät viimeiset ovat yhden hetken työtä tehneet, ja sinä teit heidät meidän verraksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.

13 Vophe akhamwamula yuomo akhambula akhata, imanyani, saniekhukhosyova, ataukhidhiehane nune ukhukhuhomba ulutatama?

Niin hän vastasi ja sanoi yhdelle heistä: ystäväni, en tee minä sinulle vääryyttä; etkös sopinut minun kanssani määrätystä penningistä?

14 Utole uluhombo lwakho ughodhokhaghe. Nienoghwa ukhumpha uyou uvakhuvusilielo mutiehane nuve.

Ota se, mikä sinun tulee, ja mene matkaas; mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa niinkuin sinullekin.

15 Saluononu khulwune ukhuvombela fifwo nielenafwo mumbwieghane wangho? Aphanghe eiliho lyakho lieviele livivi ulwakhuva une ukhuva ienonu?

Vai enkö minä saa tehdä minun kalustani mitä minä tahdon? taikka katsotkos sentähden karsaasti, että minä hyvä olen?

16 Vulevule avakhuvumalielo valatata, navavo vataliele valalava vakhuvumalielo.

Niin viimeiset tulevat ensimäisiksi ja ensimäiset viimeisiksi. Sillä monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut.

17 UYesu uwitogha ukhuluta khuu Yelusalemu, avatolile avankhonghe vamwene khienchigho na vavieli ukhula khuvutietu munjiela akhavavula.

Ja Jesus meni ylös Jerusalemiin, ja otti kaksitoistakymmentä opetuslastansa erinänsä tiellä tykönsä, ja sanoi heille:

18 Mulolaghe twietogha twieluta khu Yelusalemu, nu Mwana viva Adamu ienchiviekhiwa mumavokho ghu vavaha avalumbielieli na muvakhatani, avene uyuvikhung'iegha akhuta afwe.

Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika ylönannetaan pappein päämiehille ja kirjanoppineille; ja he tuomitsevat hänen kuolemaan,

19 Pwu yuviekhung'umia ukhumbiekha khuvana avanyaphanchi ukhuta vankieniele, ukhunhova nukhu ntensya. Hanghe eilinchuva eilyadhatu alanchuka.

Ja antavat ylön hänen pakanoille pilkattaa, ja ruoskittaa, ja ristiinnaulittaa: ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.

20 Akhincha uvanina vavana ava Zebedayo, pwu akhaluta khwa Yesu navana va mwene, akhansana, nukhundhova eikhienu ukhuma khumwene.

Silloin tuli hänen tykönsä Zebedeuksen poikain äiti poikinensa, kumarsi ja anoi jotakin häneltä.

21 Akhambula, wie nohwa khikhi? Akhambula, uchove utamule, avana vangho ava, vaieli vatame yuomo iekhievokho eikhwakho eikyakhundyuo. Uyunghe eikhivokho eikya ng'eighe, khuludheva lwakho.

Vaan hän sanoi hänelle: mitäs tahdot? Sanoi hän hänelle: sano, että nämät kaksi minun poikaani istuisivat, yksi sinun oikialla kädelläs ja toinen vasemmallas, sinun valtakunnassas.

22 UYesu akhandha akhata, Samukhiemanyile eikyumudhova. Ndamukhawesye ukhunywela eikhikhombe khikyo ninywela uone? Vakhambula vakhata, “Tuwesya”.

Niin Jesus vastaten sanoi: ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minun pitää juoman, ja kastettaa sillä kasteella, jolla minä kastetaan? He sanoivat hänelle: me voimme.

23 Pwu akhwavula, “Lweli akhikhombe kyango uyumunywela, ukhuta ukhutama khulyune khukhievokho eikyando nie khievokho eikyang'enghi une nillienivule uvulamuli wangho uwakhuvapha, valakhava vala vavo UDada vangho avaviekhiela uvutamo uwakhutama.

Ja hän sanoi heille: minun kalkkini tosin te juotte ja sillä kasteella, jolla minä kastetaan, te kastetaan; mutta istua minun oikialla kädelläni, taikka vasemmalla, ei ole minun antamisellani, vaan joille se on valmistettu minun Isältäni.

24 Avankhonghi vala khienchigho vuvaphuliekhe eiwo vakhaviepha eino khuvalukhololwava vala vaveili.

Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he niistä kahdesta veljeksestä.

25 UYesu akhaviekingha avene akhanchovba muluomanyile ukhuta avalonghonchi avanyamphanchi viekhuvalonghoncha khumakha, na vavaha vavo vikhuvaphuliehincha nukhuvavombencha umwe!

Mutta Jesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: te tiedätte, että kansain päämiehet vallitsevat heitä, ja ylimmäisillä on valta heidän ylitsensä.

26 Pwu sanchikhave ewo khulyumwe, ulwakhuva umunu uvieinoghwa ukhuva iembaha khulyumwe, avienchaghe iembombi veinyo.

Vaan ei niin pidä oleman teidän keskenänne; mutta joka tahtoo teidän seassanne suurin olla, se olkoon teidän palvelianne;

27 Nu munu uvieinoghwa ukhutala atenghule khulyume pwu ave iembombi ienonu.

Ja joka tahtoo teidän seassanne ensimäinen olla, se olkoon teidän palvelianne.

28 Nduvu umunu una Adamu saienchekhuvombeliewa, ainchile khuvomba, nukwiehumya uwumi uwamwene ukhuva neekhelo iya vanu avienghi.

Niinkuin ei Ihmisen Poika tullut, että häntä piti palveltaman, mutta että hän palvelis, ja antais henkensä lunastukseksi monen edestä.

29 Wou iehegha khu Yeliko awanu avienghi vakhankhongha.

Ja heidän lähteissänsä Jerikosta, seurasi häntä paljo kansaa.

30 Pwu avanu vavieli vavo vabhoofwile amiho vatakhatama palunkhanji panchiela, vaviele viephulekha ukhuta UYesu ieghendha ielutaniencha phala, pwu avene valiekhukhola nukweilangha khumakha valikhuta, ututanghe, lentwa, viemwana va Davudi!

Ja katso, kaksi sokiaa istuivat tien ohessa. Kuin he kuulivat, että Jesus kävi ohitse, huusivat he, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meitä!

31 Avanu pwu valiekhuyadhukha, valiiekhuta vanchinghe mie vielekhelwe ukhunchova. Avene pwu valiekhuphie kwilangha, hutanghe, lentwa, mwana va davudi!

Niin kansa torui heitä vaikenemaan. Mutta he huusivat enemmin, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meitä!

32 UYesu akhema, akhavielagha, akhanchova, mwinoghwa nievavombele khinukhiekhi?

Ja Jesus seisahti, ja kutsui heidät tykönsä, ja sanoi: mitä te tahdotte, että minun pitää teille tekemän?

33 Vakhata, lentwa, twinoghwa amiho gyeio ghadiendunkhe ghalolaghe.

Sanoivat he hänelle: Herra, että meidän silmämme aukenisivat.

34 UYesu akhavakholela eihisa, akhavakhotela amiho ghavene, usisiekhi ghughwa vakhatengule ukhulola, vakhankongha.

Niin Jesus armahti heitä ja tarttui heidän silmiinsä, ja he saivat kohta näkönsä ja seurasivat häntä.