詩篇 22
1 あけぼのの鹿の調にあはせて伶長にうたはしめたるダビデの歌 わが神わが神なんぞ我をすてたまふや 何なれば遠くはなれて我をすくはず わが歎きのこゑをきき給はざるか
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.
2 ああわが神われ昼よばはれども汝こたへたまはず 夜よばはれどもわれ平安をえず
Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.
3 然はあれイスラエルの讃美のなかに住たまふものよ汝はきよし
Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.
4 われらの列祖はなんぢに依頼めり かれら依頼みたればこれを助けたまへり
Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.
5 かれら汝をよびて援をえ汝によりたのみて恥をおへることなかりき
Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.
6 然はあれどわれは蟲にして人にあらず 世にそしられ民にいやしめらる
Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.
7 すべてわれを見るものはわれをあざみわらひ 口唇をそらし首をふりていふ
Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.
8 かれはヱホバによりたのめりヱホバ助くべし ヱホバかれを悦びたまふが故にたすくべしと
Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.
9 されど汝はわれを胎内よりいだし絵へるものなり わが母のふところにありしとき既になんぢに依頼ましめたまへり
Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.
10 我うまれいでしより汝にゆだねられたり わが母われを生しときより汝はわが神なり
Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
11 われに遠ざかりたまふなかれ 患難ちかづき又すくふものなければなり
Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,
12 おほくの牡牛われをめぐりバサンの力つよき牡牛われをかこめり
Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.
13 かれらは口をあけて我にむかひ物をかきさき吼うだく獅のごとし
Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.
14 われ水のごとくそそぎいだされ わがもろもろの骨ははづれ わが心は蝋のごとくなりて腹のうちに鎔たり
Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.
15 わが力はかわきて陶器のくだけのごとく わが舌は齶にひたつけり なんぢわれを死の塵にふさせたまへり
Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.
16 そは犬われをめぐり惡きものの群われをかこみてわが手およびわが足をさしつらぬけり
Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.
17 わが骨はことごとく數ふるばかりになりぬ 惡きものの目をとめて我をみる
Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.
18 かれらたがひにわが衣をわかち我がしたぎを鬮にす
He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.
19 ヱホバよ遠くはなれ居たまふなかれ わが力よねがはくは速きたりてわれを授けたまへ
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!
20 わがたましひを劍より助けいだし わが生命を犬のたけきいきほひより脱れしめたまへ
Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.
21 われを獅の口また野牛のつのより救ひいだしたまへ なんぢ我にこたへたまへり
Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.
22 われなんぢの名をわが兄弟にのべつたへ なんぢを會のなかにて讃たたへん
Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.
23 ヱホバを懼るるものよヱホバをほめたたへよ ヤコブのもろもろの裔よヱホバをあがめよ イスラエルのもろもろのすゑよヱホバを畏め
Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!
24 ヱホバはなやむものの辛苦をかろしめ棄たまはず これに聖顔をおほふことなくしてその叫ぶときにききたまへばなり
Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.
25 大なる會のなかにてわが汝をほめたたふるは汝よりいづるなり わが誓ひしことはヱホバをおそるる者のまへにてことごとく償はん
Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.
26 謙遜者はくらひて飽ことをえ ヱホバをたづねもとむるものはヱホバをほめたたへん 願くはなんぢらの心とこしへに生んことを
Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.
27 地のはては皆おもひいだしてヱホバに歸りもろもろの國の族はみな前にふしをがむべし
Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.
28 國はヱホバのものなればなり ヱホバはもろもろの國人をすべをさめたまふ
Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.
29 地のこえたるものは皆くらひてヱホバををがみ塵にくたるものと己がたましひを存ふること能はざるものと皆そのみまへに拝脆かん
Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.
30 たみの裔のうちにヱホバにつかる者あらん 主のことは代々にかたりつたへらるべし
Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.
31 かれら來りて此はヱホバの行爲なりとてその義を後にうまるる民にのべつたへん
He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.
