詩篇 95

1 さあ、われらは主にむかって歌い、われらの救の岩にむかって喜ばしい声をあげよう。

Tulkaat, veisatkaamme kiitosta Herralle, ja iloitkaamme meidän autuutemme turvalle!

2 われらは感謝をもって、み前に行き、主にむかい、さんびの歌をもって、喜ばしい声をあげよう。

Tulkaamme hänen kasvoinsa eteen kiitoksella, ja riemuitkaamme hänelle lauluilla!

3 主は大いなる神、すべての神にまさって大いなる王だからである。

Sillä Herra on suuri Jumala, ja suuri kuningas kaikkein jumalain ylitse.

4 地の深い所は主のみ手にあり、山々の頂もまた主のものである。

Sillä hänen kädessänsä on kaikki, mitä maa kantaa, ja vuorten kukkulat ovat myös hänen.

5 海は主のもの、主はこれを造られた。またそのみ手はかわいた地を造られた。

Sillä hänen on meri, ja hän on sen tehnyt, ja hänen kätensä ovat kuivan valmistaneet.

6 さあ、われらは拝み、ひれ伏し、われらの造り主、主のみ前にひざまずこう。

Tulkaat, kumartakaamme ja polvillemme langetkaamme, ja maahan laskeukaamme Herran meidän Luojamme eteen!

7 主はわれらの神であり、われらはその牧の民、そのみ手の羊である。どうか、あなたがたは、きょう、そのみ声を聞くように。

Sillä hän on meidän Jumalamme ja me hänen elatuskansansa, ja hänen kättensä lauma. Tänäpänä, jos kuulette hänen äänensä,

8 あなたがたは、メリバにいた時のように、また荒野のマッサにいた日のように、心をかたくなにしてはならない。

Niin älkäät paaduttako sydämiänne, niinkuin Meribassa tapahtui, niinkuin kiusauksen päivänä korvessa,

9 あの時、あなたがたの先祖たちはわたしのわざを見たにもかかわらず、わたしを試み、わたしをためした。

Kussa isänne minua kiusasivat, koettelivat minua, ja näkivät myös minun tekoni;

10 わたしは四十年の間、その代をきらって言った、「彼らは心の誤っている民であって、わたしの道を知らない」と。

Että minä neljäkymmentä ajastaikaa suutuin tähän kansaan, ja sanoin: se on senkaltainen kansa, jonka sydämet aina eksyä tahtovat, ja jotka minun tietäni ei tahtoneet oppia;

11 それゆえ、わたしは憤って、彼らはわが安息に入ることができないと誓った。

Joille minä vihoissani vannoin: ettei heidän pidä minun lepooni tuleman.