詩篇 74
1 アサフのマスキールの歌 神よ、なぜ、われらをとこしえに捨てられるのですか。なぜ、あなたの牧の羊に怒りを燃やされるのですか。
Asaphin opetus. Jumala, miksis meitä niin ratki pois syökset? ja olet niin hirmuisesti vihainen sinun laitumes lampaille?
2 昔あなたが手に入れられたあなたの公会、すなわち、あなたの嗣業の部族となすためにあがなわれたものを思い出してください。あなたが住まわれたシオンの山を思い出してください。
Muista seurakuntaas, jonkas muinen omistit ja sinulle perimiseksi lunastanut olet, Zionin vuorta, jossas asuit.
3 とこしえの滅びの跡に、あなたの足を向けてください。敵は聖所で、すべての物を破壊しました。
Tallaa heitä jaloillas, ja sysää heitä ijäiseen hävitykseen: vihollinen on raiskannut kaikki pyhässä.
4 あなたのあだは聖所の中でほえさけび、彼らのしるしを立てて、しるしとしました。
Sinun vihollises kiljuvat sinun huoneessas, ja asettavat epäjumalansa siihen.
5 彼らは上の入口では、おのをもって木の格子垣を切り倒しました。
Kirveet näkyvät välkkyvän ylhäällä, niinkuin metsässä hakattaisiin,
6 また彼らは手おのと鎚とをもって聖所の彫り物をことごとく打ち落しました。
Ja hakkaavat rikki kaikki hänen kuvainsa kaunistukset, sekä keihäillä että kirveillä.
7 彼らはあなたの聖所に火をかけ、み名のすみかをけがして、地に倒しました。
He polttavat sinun pyhäs, ja turmelevat sinun nimes asuinsian maan päällä.
8 彼らは心のうちに言いました、「われらはことごとくこれを滅ぼそう」と。彼らは国のうちの神の会堂をことごとく焼きました。
He puhuvat sydämessänsä: raadelkaamme heitä ynnä; he polttavat kaikki Jumalan huoneet maalla.
9 われらは自分たちのしるしを見ません。預言者も今はいません。そしていつまで続くのか、われらのうちには、知る者がありません。
Emme näe meidän ihmeitämme, eikä silleen prophetaa ole: ei myös ketään meidän seassamme ole, joka ymmärtää kuinka kauvan.
10 神よ、あだはいつまであざけるでしょうか。敵はとこしえにあなたの名をののしるでしょうか。
Jumala, kuinka kauvan vihamies häpäisee ja vihollinen sinun nimeäs ratki niin pilkkaa?
11 なぜあなたは手を引かれるのですか。なぜあなたは右の手をふところに入れておかれるのですか。
Miksis käännät pois sinun kätes? ja oikian kätes niin ratki sinun povestas?
12 神はいにしえからわたしの王であって、救を世の中に行われた。
Mutta Jumala on alusta minun kuninkaani, joka kaikkinaisen autuuden matkaan saattaa maan päällä.
13 あなたはみ力をもって海をわかち、水の上の龍の頭を砕かれた。
Sinä hajoitat meren voimallas: sinä murennat lohikärmeiden päät vesissä.
14 あなたはレビヤタンの頭をくだき、これを野の獣に与えてえじきとされた。
Sinä murensit valaskalain päät, ja annat ne kansalle ruaksi metsän korvessa.
15 あなたは泉と流れとを開き、絶えず流れるもろもろの川をからされた。
Sinä kuohutat lähteet ja virrat: sinä kuivaat väkevät kosket.
16 昼はあなたのもの、夜もまたあなたのもの。あなたは光と太陽とを設けられた。
Päivä ja yö ovat sinun: sinä rakennat valkeuden ja auringon.
17 あなたは地のもろもろの境を定め、夏と冬とを造られた。
Sinä sovitit jokaisen maan rajat: sinä teet suven ja talven.
18 主よ、敵はあなたをあざけり、愚かな民はあなたのみ名をののしります。この事を思い出してください。
Niin muista siis, että vihollinen häpäisee Herraa, ja hullu kansa pilkkaa sinun nimeäs.
19 どうかあなたのはとの魂を野の獣にわたさないでください。貧しい者のいのちをとこしえに忘れないでください。
Älä siis anna pedolle mettises sielua, ja älä niin ratki unohda sinun köyhäis joukkoa.
20 あなたの契約をかえりみてください。地の暗い所は暴力のすまいで満ちています。
Muista liittoa; sillä maa on joka paikassa surkiasti hävitetty, ja huoneet ovat täynnä vääryyttä.
21 しえたげられる者を恥じさせないでください。貧しい者と乏しい者とにみ名をほめたたえさせてください。
Älä anna köyhän mennä pois häpiällä; sillä köyhät ja raadolliset kiittävät sinun nimeäs.
22 神よ、起きてあなたの訴えをあげつらい、愚かな者のひねもすあなたをあざけるのをみこころにとめてください。
Nouse, Jumala, ja aja asias: muista niitä häväistyksiä, jotka sinulle joka päivä hulluilta tapahtuvat.
23 あなたのあだの叫びを忘れないでください。あなたの敵の絶えずあげる騒ぎを忘れないでください。
Älä unohda vihollistes ääntä: sinun vainollistes meteli tulee aina suuremmaksi.
