詩篇 137

1 われらバビロンの河のほとりにすわり シオンをおもひいでて涙をながしぬ

Baabelin virtain vierillä-siellä me istuimme ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 われらそのあたりの柳にわが琴をかけたり

Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme.

3 そはわれらを虜にせしものわれらに歌をもとめたり 我儕をくるしむる者われらにおのれを歓ばせんとて シオンのうた一つうたへといへり

Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: "Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 われら外邦にありていかでヱホバの歌をうたはんや

Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?

5 エルサレムよもし我なんぢをわすれなばわが右の手にその巧をわすれしめたまへ

Jos minä unhotan sinut, Jerusalem, niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 もしわれ汝を思ひいでず もしわれヱルサレムをわがすべての歓喜の極となさずばわが舌をわが腭につかしめたまヘ

Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen pidä Jerusalemia ylimpänä ilonani.

7 ヱホバよねがはくはヱルサレムの日にエドムの子輩がこれを掃除けその基までもはらひのぞけといへるを聖意にとめたまへ

Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: "Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 ほろぼさるべきバビロンの女よ なんぢがわれらに作しごとく汝にむくゆる人はさいはひなるべし

Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 なんぢの嬰児をとりて岩のうへになげうつものは福ひなるべし

Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi ja murskaa ne kallioon!