詩篇 129

1 都もうでの歌 今イスラエルは言え、「彼らはわたしの若い時から、ひどくわたしを悩ました。

Veisu korkeimmassa Kuorissa. He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani, sanokaan nyt Israel;

2 彼らはわたしの若い時から、ひどくわたしを悩ました。しかしわたしに勝つことができなかった。

He ovat usein minua ahdistaneet, hamasta nuoruudestani; mutta ei he minua voittaneet.

3 耕す者はわたしの背の上をたがやして、そのうねみぞを長くした」と。

Kyntäjät ovat minun selkäni päällä kyntäneet, ja vakonsa pitkäksi vetäneet.

4 主は正しくいらせられ、悪しき者のなわを断ち切られた。

Herra, joka vanhurskas on, on jumalattomain köydet katkonut.

5 シオンを憎む者はみな、恥を得て、退くように。

Tulkoon häpiään ja kääntyköön takaperin kaikki, jotka Zionia vihaavat.

6 彼らを、育たないさきに枯れる屋根の草のようにしてください。

Olkoon niinkuin ruoho kattojen päällä, joka kuivettuu ennen kuin se reväistään ylös,

7 これを刈る者はその手に満たず、これをたばねる者はそのふところに満たない。

Joista niittäjä ei kättänsä täytä, eikä lyhteensitoja syliänsä;

8 かたわらを過ぎる者は、「主の恵みがあなたの上にあるように。われらは主のみ名によってあなたがたを祝福する」と言わない。

Eikä yksikään ohitsekäypä sano: olkoon Herran siunaus teidän päällänne: me siunaamme teitä Herran nimeen.