箴言 知恵の泉 31

1 レムエル王のことば即ちその母の彼に教へし箴言なり

Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:

2 わが子よ何を言んか わが胎の子よ何をいはんか 我が願ひて得たる子よ何をいはんか

Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!

3 なんぢの力を女につひやすなかれ 王を滅すものに汝の途をまかする勿れ

Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.

4 レムエルよ酒を飮は王の爲べき事に非ず 王の爲べき事にあらず 醇醪を求むるは牧伯の爲すべき事にあらず

Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,

5 恐くは洒を飮て律法をわすれ 且すべて惱まさるる者の審判を枉げん

Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.

6 醇醪を亡びんとする者にあたへ 酒を心の傷める者にあたへよ

Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,

7 かれ飮てその貧窮をわすれ復その苦楚を憶はざるべし

Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.

8 なんぢ瘖者のため又すべての孤者の訟のために口をひらけ

Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.

9 なんぢ口をひらきて義しき審判をなし貧者と窮乏者の訟を糺せ

Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.

10 誰か賢き女を見出すことを得ん その價は眞珠よりも貴とし

Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:

11 その夫の心は彼を恃み その産業は乏しくならじ

Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.

12 彼が存命ふる間はその夫に善事をなして惡き事をなさず

Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.

13 彼は羊の毛と麻とを求め喜びて手から操き

Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.

14 商賈の舟のごとく遠き國よりその糧を運び

Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.

15 夜のあけぬ先に起てその家人に糧をあたへ その婢女に日用の分をあたふ

Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.

16 田畝をはかりて之を買ひ その手の操作をもて葡萄園を植ゑ

Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.

17 力をもて腰に帯し その手を強くす

Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.

18 彼はその利潤の益あるを知る その燈火は終夜きえず

Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.

19 かれ手を紡線車にのべ その指に紡錘をとり

Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.

20 手を貧者にのべ 手を困苦者に舒ぶ

Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.

21 彼は家人の爲に雪をおそれず 蓋その家人みな蕃紅の衣をきればなり

Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.

22 彼はおのれの爲に美しき褥子をつくり 細布と紫とをもてその衣とせり

Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.

23 その夫はその地の長老とともに邑の門に坐するによりて人に知らるるなり

Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.

24 彼は細布の衣を製りてこれをうり 帯をつくりて商賈にあたふ

Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.

25 彼は筋力と尊貴とを衣とし且のちの日を笑ふ

Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.

26 彼は口を啓きて智慧をのぶ 仁愛の教誨その舌にあり

Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.

27 かれはその家の事を鑒み 怠惰の糧を食はず

Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.

28 その衆子は起て彼を祝す その夫も彼を讃ていふ

Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:

29 賢く事をなす女子は多けれども 汝はすべての女子に愈れり

Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.

30 艶麗はいつはりなり 美色は呼吸のごとし 惟ヱホバを畏るる女は誉られん

Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.

31 その手の操作の果をこれにあたへ その行爲によりてこれを邑の門にほめよ

Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.