哀歌 5
1 主よ、われわれに臨んだ事を覚えてください。われわれのはずかしめを顧みてください。
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 われわれの嗣業は他国の人に移り、家は異邦人のものとなった。
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 われわれはみなしごとなって父はなく、母はやもめにひとしい。
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 われわれは金を出して水を飲み、価を払って、たきぎを獲なければならない。
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 われわれは首にくびきをかけられて追い使われ、疲れても休むことができない。
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 われわれは足りるだけの食物を獲るために、エジプトおよびアッスリヤに手をさし伸べた。
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 われわれの先祖は罪を犯して、すでに世になく、われわれはその不義の責めを負っている。
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 奴隷であった者がわれわれを治めるが、われわれをその手から救い出す者がない。
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 われわれは荒野のつるぎのゆえに、おのが命をかけて食物を獲る。
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 われわれの皮膚は飢餓の激しい熱のために、炉のように熱い。
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 女たちはシオンで犯され、おとめたちはユダの町々で汚された。
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 君たる者も彼らの手でつるされ、長老たちも尊ばれず、
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 若者たちは、ひきうすをになわせられ、わらべたちは、たきぎを負って、よろめき、
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 長老たちは門に集まることをやめ、若者たちはその音楽を廃した。
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 われわれの心の喜びはやみ、踊りは悲しみに変り、
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 われわれの冠はこうべから落ちた。わざわいなるかな、われわれは罪を犯したからである。
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 このために、われわれの心は衰え、これらの事のために、われわれの目はくらくなった。
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 シオンの山は荒れはて、山犬がその上を歩いているからである。
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 しかし主よ、あなたはとこしえに統べ治められる。あなたの、み位は世々絶えることがない。
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 なぜ、あなたはわれわれをながく忘れ、われわれを久しく捨ておかれるのですか。
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 主よ、あなたに帰らせてください、われわれは帰ります。われわれの日を新たにして、いにしえの日のようにしてください。
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 あなたは全くわれわれを捨てられたのですか、はなはだしく怒っていられるのですか。
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
