ヨブ 記 3

1 この後、ヨブは口を開いて、自分の生れた日をのろった。

Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.

2 すなわちヨブは言った、

Ja Job vastasi ja sanoi:

3 「わたしの生れた日は滅びうせよ。『男の子が、胎にやどった』と言った夜もそのようになれ。

Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.

4 その日は暗くなるように。神が上からこれを顧みられないように。光がこれを照さないように。

Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.

5 やみと暗黒がこれを取りもどすように。雲が、その上にとどまるように。日を暗くする者が、これを脅かすように。

Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.

6 その夜は、暗やみが、これを捕えるように。年の日のうちに加わらないように。月の数にもはいらないように。

Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.

7 また、その夜は、はらむことのないように。喜びの声がそのうちに聞かれないように。

Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.

8 日をのろう者が、これをのろうように。レビヤタンを奮い起すに巧みな者が、これをのろうように。

Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.

9 その明けの星は暗くなるように。光を望んでも、得られないように。また、あけぼののまぶたを見ることのないように。

Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,

10 これは、わたしの母の胎の戸を閉じず、また悩みをわたしの目に隠さなかったからである。

Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.

11 なにゆえ、わたしは胎から出て、死ななかったのか。腹から出たとき息が絶えなかったのか。

Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?

12 なにゆえ、ひざが、わたしを受けたのか。なにゆえ、乳ぶさがあって、わたしはそれを吸ったのか。

Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?

13 そうしなかったならば、わたしは伏して休み、眠ったであろう。そうすればわたしは安んじており、

Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.

14 自分のために荒れ跡を築き直した地の王たち、参議たち、

Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;

15 あるいは、こがねを持ち、しろがねを家に満たした君たちと一緒にいたであろう。

Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;

16 なにゆえ、わたしは人知れずおりる胎児のごとく、光を見ないみどりごのようでなかったのか。

Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.

17 かしこでは悪人も、あばれることをやめ、うみ疲れた者も、休みを得、

Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;

18 捕われ人も共に安らかにおり、追い使う者の声を聞かない。

Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;

19 小さい者も大きい者もそこにおり、奴隷も、その主人から解き放される。

Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:

20 なにゆえ、悩む者に光を賜い、心の苦しむ者に命を賜わったのか。

Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?

21 このような人は死を望んでも来ない、これを求めることは隠れた宝を掘るよりも、はなはだしい。

Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?

22 彼らは墓を見いだすとき、非常に喜び楽しむのだ。

Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?

23 なにゆえ、その道の隠された人に、神が、まがきをめぐらされた人に、光を賜わるのか。

Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?

24 わたしの嘆きはわが食物に代って来り、わたしのうめきは水のように流れ出る。

Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,

25 わたしの恐れるものが、わたしに臨み、わたしの恐れおののくものが、わが身に及ぶ。

Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.

26 わたしは安らかでなく、またおだやかでない。わたしは休みを得ない、ただ悩みのみが来る」。

Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.