ヨブ 記 29

1 ヨブはまた言葉をついで言った、

Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:

2 「ああ過ぎた年月のようであったらよいのだが、神がわたしを守ってくださった日のようであったらよいのだが。

Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,

3 あの時には、彼のともしびがわたしの頭の上に輝き、彼の光によってわたしは暗やみを歩んだ。

Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,

4 わたしの盛んな時のようであったならよいのだが。あの時には、神の親しみがわたしの天幕の上にあった。

Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;

5 あの時には、全能者がなおわたしと共にいまし、わたしの子供たちもわたしの周囲にいた。

Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;

6 あの時、わたしの足跡は乳で洗われ、岩もわたしのために油の流れを注ぎだした。

Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;

7 あの時には、わたしは町の門に出て行き、わたしの座を広場に設けた。

Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;

8 若い者はわたしを見てしりぞき、老いた者は身をおこして立ち、

Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,

9 君たる者も物言うことをやめて、その口に手を当て、

Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,

10 尊い者も声をおさめて、その舌を上あごにつけた。

Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.

11 耳に聞いた者はわたしを祝福された者となし、目に見た者はこれをあかしした。

Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.

12 これは助けを求める貧しい者を救い、また、みなしごおよび助ける人のない者を救ったからである。

Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.

13 今にも滅びようとした者の祝福がわたしに来た。わたしはまたやもめの心をして喜び歌わせた。

Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.

14 わたしは正義を着、正義はわたしをおおった。わたしの公義は上着のごとく、また冠のようであった。

Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.

15 わたしは目しいの目となり、足なえの足となり、

Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.

16 貧しい者の父となり、知らない人の訴えの理由を調べてやった。

Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.

17 わたしはまた悪しき者のきばを折り、その歯の間から獲物を引き出した。

Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,

18 その時、わたしは言った、『わたしは自分の巣の中で死に、わたしの日は砂のように多くなるであろう。

Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.

19 わたしの根は水のほとりにはびこり、露は夜もすがらわたしの枝におくであろう。

Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.

20 わたしの栄えはわたしと共に新しく、わたしの弓はわたしの手にいつも強い』と。

Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.

21 人々はわたしに聞いて待ち、黙して、わたしの教に従った。

He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.

22 わたしが言った後は彼らは再び言わなかった。わたしの言葉は彼らの上に雨のように降りそそいだ。

Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.

23 彼らは雨を待つように、わたしを待ち望み、春の雨を仰ぐように口を開いて仰いだ。

He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.

24 彼らが希望を失った時にも、わたしは彼らにむかってほほえんだ。彼らはわたしの顔の光を除くことができなかった。

Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.

25 わたしは彼らのために道を選び、そのかしらとして座し、軍中の王のようにしており、嘆く者を慰める人のようであった。

Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.