ヨブ 記 27
1 ヨブはまた言葉をついで言った、
Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
2 「神は生きておられる。彼はわたしの義を奪い去られた。全能者はわたしの魂を悩まされた。
Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
3 わたしの息がわたしのうちにあり、神の息がわたしの鼻にある間、
Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,
4 わたしのくちびるは不義を言わない、わたしの舌は偽りを語らない。
Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.
5 わたしは断じて、あなたがたを正しいとは認めない。わたしは死ぬまで、潔白を主張してやめない。
Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
6 わたしは堅くわが義を保って捨てない。わたしは今まで一日も心に責められた事がない。
Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
7 どうか、わたしの敵は悪人のようになり、わたしに逆らう者は不義なる者のようになるように。
Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.
8 神が彼を断ち、その魂を抜きとられるとき、神を信じない者になんの望みがあろう。
Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
9 災が彼に臨むとき、神はその叫びを聞かれるであろうか。
Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?
10 彼は全能者を喜ぶであろうか、常に神を呼ぶであろうか。
Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?
11 わたしは神のみ手についてあなたがたに教え、全能者と共にあるものを隠すことをしない。
Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.
12 見よ、あなたがたは皆みずからこれを見た、それなのに、どうしてむなしい者となったのか。
Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?
13 これは悪人の神から受ける分、圧制者の全能者から受ける嗣業である。
Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:
14 その子らがふえればつるぎに渡され、その子孫は食物に飽きることがない。
Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.
15 その生き残った者は疫病で死んで埋められ、そのやもめらは泣き悲しむことをしない。
Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.
16 たとい彼は銀をちりのように積み、衣服を土のように備えても、
Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,
17 その備えるものは正しい人がこれを着、その銀は罪なき者が分かち取るであろう。
Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.
18 彼の建てる家は、くもの巣のようであり、番人の造る小屋のようである。
Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.
19 彼は富める身で寝ても、再び富むことがなく、目を開けばその富はない。
Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.
20 恐ろしい事が大水のように彼を襲い、夜はつむじ風が彼を奪い去る。
Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.
21 東風が彼を揚げると、彼は去り、彼をその所から吹き払う。
Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.
22 それは彼を投げつけて、あわれむことなく、彼はその力からのがれようと、もがく。
Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.
23 それは彼に向かって手を鳴らし、あざけり笑って、その所から出て行かせる。
Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.
