Salmi 88

1 Canto. Salmo dei figliuoli di Kore. Per il Capo de’ musici. Da cantarsi mestamente. Cantico di Heman, l’Ezrahita. O Eterno, Dio della mia salvezza, io grido giorno e notte nel tuo cospetto.

Koorahilaisten laulu, virsi; veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Sairaus"; esrahilaisen Heemanin mietevirsi. Herra, minun pelastukseni Jumala, päivin ja öin minä huudan sinun edessäsi.

2 Venga la mia preghiera dinanzi a te, inclina il tuo orecchio al mio grido;

Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.

3 poiché l’anima mia è sazia di mali, e la mia vita è giunta presso al soggiorno dei morti. (Sheol h7585)

Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa. (Sheol h7585)

4 Io son contato fra quelli che scendon nella fossa; son come un uomo che non ha più forza.

Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.

5 Prostrato sto fra i morti, come gli uccisi che giaccion nella tomba, de’ quali tu non ti ricordi più, e che son fuor della portata della tua mano.

Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.

6 Tu m’hai posto nella fossa più profonda, in luoghi tenebrosi, negli abissi.

Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.

7 L’ira tua pesa su me, e tu m’hai abbattuto con tutti i tuoi flutti. (Sela)

Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. (Sela)

8 Tu hai allontanato da me i miei conoscenti, m’hai reso un’abominazione per loro. Io son rinchiuso e non posso uscire.

Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.

9 L’occhio mio si consuma per l’afflizione; io t’invoco ogni giorno, o Eterno, stendo verso te le mie mani.

Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.

10 Opererai tu qualche miracolo per i morti? I trapassati risorgeranno essi a celebrarti? (Sela)

Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? (Sela)

11 La tua benignità sarà ella narrata nel sepolcro, o la tua fedeltà nel luogo della distruzione?

Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?

12 Le tue maraviglie saranno esse note nelle tenebre, e la tua giustizia nella terra dell’oblìo?

Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?

13 Ma, quant’è a me, o Eterno, io grido a te, e la mattina la mia preghiera ti viene incontro.

Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.

14 Perché, o Eterno, rigetti tu l’anima mia? Perché nascondi il tuo volto da me?

Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?

15 Io sono afflitto, e morente fin da giovane; io porto il peso dei tuoi terrori e sono smarrito.

Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.

16 I tuoi furori mi son passati addosso; i tuoi terrori m’annientano,

Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.

17 mi circondano come acque ogni giorno, mi attornian tutti assieme.

Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.

18 Hai allontanato da me amici e compagni; i miei conoscenti sono le tenebre.

Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.