Salmi 94

1 O SIGNORE Iddio delle vendette; O Dio delle vendette, apparisci in gloria.

Herra Jumala, jonka kostot ovat, Jumala, jonka kostot ovat, selkiästi itses näytä.

2 Innalzati, o Giudice della terra; Rendi la retribuzione ai superbi.

Korota sinuas, maailman tuomari: maksa ylpeille, mitä he ansainneet ovat.

3 Infino a quando, o Signore, Infino a quando trionferanno gli empi?

Herra, kuinka kauvan pitää jumalattomain, kuinka kauvan pitää jumalattomain riemuitseman?

4 [Infino a quando] sgorgheranno parole dure? [Infino a quando] si vanteranno tutti gli operatori d'iniquità?

Tiuskuman ja puhuman niin ylpiästi, ja kaikki pahantekiät niin kerskaaman?

5 Signore, essi tritano il tuo popolo, Ed affliggono la tua eredità;

Herra, he polkevat alas sinun kansas, ja sinun perimistäs he vaivaavat.

6 Uccidono la vedova e il forestiere, Ed ammazzano gli orfani;

Lesket ja muukalaiset he tappavat, ja orvot he kuolettavat,

7 E dicono: Il Signore non [ne] vede, E l'Iddio di Giacobbe non [ne] intende [nulla].

Ja sanovat: ei Herra sitä näe, ja Jakobin Jumala ei sitä tottele.

8 O [voi] i più stolti del popolo, intendete; E [voi] pazzi, quando sarete savi?

Ymmärtäkäät siis, te hullut kansan seassa! ja, te tyhmät, koska te taitaviksi tulette?

9 Colui che ha piantata l'orecchia non udirebbe egli? Colui che ha formato l'occhio non riguarderebbe egli?

Joka korvan on istuttanut, eikö hän kuule? eli joka silmän loi, eikö hän näe?

10 Colui che gastiga le genti, Che insegna il conoscimento agli uomini, non correggerebbe egli?

Joka pakanoita kurittaa, eikö hän rankaise, joka ihmisille opettaa tiedon?

11 Il Signore conosce i pensieri degli uomini, [E sa] che son vanità.

Mutta Herra tietää ihmisten ajatukset, että ne turhat ovat.

12 Beato l'uomo il qual tu correggi, Signore, Ed ammaestri per la tua Legge;

Autuas on se, jota sinä, Herra, kuritat, ja opetat sinun laistas,

13 Per dargli riposo, [liberandolo] da' giorni dell'avversità, Mentre è cavata la fossa all'empio.

Että hänellä kärsivällisyys olis, koska vastoin käy, siihenasti kuin jumalattomalle hauta valmistetaan.

14 Perciocchè il Signore non lascerà il suo popolo, E non abbandonerà la sua eredità.

Sillä ei Herra heitä kansaansa pois, eli hylkää perimistänsä.

15 Perciocchè il giudicio ritornerà a giustizia, E dietro a lui [saranno] tutti [quelli che son] diritti di cuore.

Sillä oikeuden pitää sittekin oikeuden oleman, ja kaikki hurskaat sydämet sitä seuraavat.

16 Chi si leverà per me contro a' maligni? Chi si presenterà per me contro agli operatori d'iniquità?

Kuka seisoo minun kanssani pahoja vastaan? kuka astuu minun tyköni pahointekiöitä vastaan?

17 Se il Signore non [fosse stato] mio aiuto, Per poco l'anima mia sarebbe stata stanziata nel silenzio.

Ellei Herra minua auttaisi, niin minun sieluni makais lähes hiljaisuudessa.

18 Quando io ho detto: Il mio piè vacilla; La tua benignità, o Signore, mi ha sostenuto.

Minä sanoin: minun jalkani on horjunut, vaan sinun armos, Herra, minun tukesi.

19 Quando [io sono stato] in gran pensieri dentro di me, Le tue consolazioni han rallegrata l'anima mia.

Minulla oli paljo surua sydämessäni; mutta sinun lohdutukses ilahutti minun sieluni.

20 Il seggio delle malizie che forma iniquità in luogo di statuti, Potrebbe egli esserti congiunto?

Etpäs mielisty koskaan tosin vahingolliseen istuimeen, joka lain häijysti opettaa.

21 Essi corrono a schiere contro all'anima del giusto, E condannano il sangue innocente.

He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan, ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen,

22 Ma il Signore mi è in vece d'alto ricetto; E l'Iddio mio in vece di rocca di confidanza.

Mutta Herra on minun varjelukseni: minun Jumalani on minun uskallukseni turva,

23 Ed egli farà lor tornare addosso la loro iniquità, E li distruggerà per la lor [propria] malizia; Il Signore Iddio nostro li distruggerà.

Ja hän kostaa heidän vääryytensä, ja hukuttaa heitä heidän pahuutensa tähden: Herra, meidän Jumalamme, hukuttaa heitä.