Salmi 77

1 Salmo di Asaf, [dato] al Capo de' Musici, de' figliuoli di Iedutun LA mia voce [s'indirizza] a Dio, ed io grido; La mia voce [s'indirizza] a Dio, acciocchè egli mi porga l'orecchio.

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

2 Nel giorno della mia distretta, io ho cercato il Signore; Le mie mani sono state sparse qua e là di notte, E non hanno avuta posa alcuna; L'anima mia ha rifiutato d'essere consolata.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

3 Io mi ricordo di Dio, e romoreggio; Io mi lamento, e il mio spirito è angosciato. (Sela)

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, (Sela)

4 Tu hai ritenuti gli occhi miei [in continue] vegghie; Io son tutto attonito, e non posso parlare.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

5 Io ripenso a' giorni antichi, Agli anni da lungo tempo passati.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

6 Io mi ricordo come [già] io sonava; Io medito nel mio cuore di notte, E lo spirito mio va investigando.

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

7 Il Signore [mi] rigetterà egli in perpetuo? E non [mi] gradirà egli [giammai] più?

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

8 È la sua benignità venuta meno per sempre mai? È la [sua] parola mancata per ogni età?

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

9 Iddio ha egli dimenticato di aver pietà? Ha egli serrate per ira le sue compassioni? (Sela)

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? (Sela)

10 Io ho adunque detto: Se io son fiacco, Egli è perchè la destra dell'Altissimo è mutata.

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

11 Io mi rammemoro le opere del Signore; Perciocchè io mi riduco a memoria le tue maraviglie antiche;

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

12 E medito tutti i tuoi fatti, E ragiono delle tue operazioni.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

13 O Dio, le tue vie [si veggono] nel Santuario; Chi [è] dio grande, come Iddio?

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

14 Tu [sei] l'Iddio che fai maraviglie; Tu hai fatta conoscere la tua forza fra i popoli.

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

15 Tu hai, col tuo braccio, riscosso il tuo popolo; I figliuoli di Giacobbe e di Giuseppe. (Sela)

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, (Sela)

16 Le acque ti videro, o Dio; Le acque ti videro, [e] furono spaventate; Gli abissi eziandio tremarono.

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

17 Le nubi versarono diluvi d'acque; I cieli tuonarono; I tuoi strali eziandio andarono attorno.

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

18 Il suon de' tuoi tuoni [fu] per lo giro [del cielo]; I folgori alluminarono il mondo; La terra fu smossa, e tremò.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

19 La tua via [fu] per mezzo il mare, E il tuo sentiero per mezzo le grandi acque; E le tue pedate non furono riconosciute.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

20 Tu conducesti il tuo popolo, come una greggia, Per man di Mosè e d'Aaronne.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.