Salmi 73

1 Salmo di Asaf CERTAMENTE Iddio [è] buono ad Israele, A [quelli che son] puri di cuore.

Asaphin Psalmi. Totta on Jumala hyvä Israelille, niille, jotka puhtaat sydämestä ovat.

2 Ora, quant'è a me, quasi che incapparono i miei piedi; Come nulla [mancò] che i miei passi non isdrucciolassero.

Mutta minä olisin pian jaloillani horjunut: minun askeleeni olisivat lähes liukastuneet.

3 Perciocchè io portava invidia agl'insensati, Veggendo la prosperità degli empi.

Sillä minä närkästyin öykkäreistä, että minä näin jumalattomat menestyvän.

4 Perciocchè non [vi sono] alcuni legami alla lor morte; E la lor forza [è] prosperosa.

Sillä ei he ole missään kuoleman hädässä, vaan heidän voimansa pysyy vahvana.

5 [Quando] gli [altri] uomini [sono] in travagli, essi non [vi son] punto; E non ricevono battiture col rimanente degli uomini.

Ei he ole vastoinkäymisessä niinkuin muut ihmiset, ja ei heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.

6 Perciò, la superbia li cinge a giusa di collana; La violenza li involge [come] un vestimento.

Sentähden on heidän ylpeytensä koria, ja heidän väkivaltansa kaunistaa heitä.

7 Gli occhi escono loro fuori per lo grasso; Avanzano le immaginazioni del cuor [loro].

Heidän silmänsä paisuvat lihavuudesta: he tekevät mitä ainoastansa heille kelpaa.

8 Son dissoluti, e per malizia ragionano di oppressare; Parlano da alto.

Kaikkia he katsovat ylön, ja sitte pahasti puhuvat: he puhuvat ja laittavat ylpiästi.

9 Mettono la lor bocca dentro al cielo, E la lor lingua passeggia per la terra.

Mitä he puhuvat, sen täytyy olla taivaasta puhuttu: mitä he sanovat, sen täytyy maan päällä kelvata.

10 Perciò, il popolo di Dio riviene a questo, [Veggendo che] l'acqua gli è spremuta a bere a pien [calice],

Sentähden noudattaa heitä yhteinen kansa, ja kokoontuvat heidän tykönsä niinkuin vedet,

11 E dice: Come [può essere che] Iddio sappia [ogni cosa], E che vi sia conoscimento nell'Altissimo?

Ja sanovat: mitä Jumalan pitäis heitä kysymän? mitä pitäis korkeimman heistä lukua pitämän?

12 Ecco, costoro [son] empi, e pur godono pace e tranquillità in perpetuo; Ed accrescono le [lor] facoltà.

Katso, ne ovat jumalattomat: he ovat onnelliset maailmassa ja rikastuvat.

13 Indarno [adunque] in vero ho nettato il mio cuore, Ed ho lavate le mie mani nell'innocenza.

Pitäiskö siis sen turhaan oleman, että minun sydämeni nuhteetoinna elää, ja minä pesen viattomuudessa minun käteni?

14 Poichè son battuto tuttodì, Ed ogni mattina il mio gastigamento [si rinnuova].

Ja minä ruoskitaan joka päivä, ja minun rangaistukseni on joka aamu käsissä?

15 Se io dico: Io ragionerò così; Ecco, io son disleale inverso la generazione de' tuoi figliuoli.

Minä olisin lähes niin sanonut kuin hekin; mutta katso, niin minä olisin tuominnut kaikki sinun lapses, jotka ikänänsä olleet ovat.

16 Io ho adunque pensato di [volere] intender questo; Ma [la cosa] mi è parsa molto molesta.

Minä ajattelin sitä tutkia; mutta se oli minulle ylen raskas,

17 Infino a tanto che sono entrato ne' santuari di Dio; [Ed] ho considerato il fine di coloro.

Siihenasti kuin minä menin Jumalan pyhään, ja ymmärsin heidän loppunsa.

18 Certo, tu li metti in isdruccioli; Tu li trabocchi in ruine.

Tosin sinä asetit heitä liukkaalle, ja syöksit heitä pohjaan.

19 Come sono eglino stati distrutti in un momento! [Come] son venuti meno, e sono stati consumati per casi spaventevoli!

Kuinka he niin pian hukkuvat: he hukkuvat ja saavat kauhian lopun.

20 [Son] come un sogno, dopo che [l'uomo] si è destato; O Signore, quando tu [ti] risveglierai, tu sprezzerai la lor vana apparenza.

Niinkuin uni, koska joku herää, niinpä sinä, Herra teet heidän kuvansa kaupungissa ylönkatsotuksi.

21 Quando il mio cuore era inacerbito, Ed io era punto nelle reni;

Vaan kuin se karvasteli minun sydämessäni ja pisti minun munaskuitani,

22 Io [era] insensato, e non aveva conoscimento; Io era inverso te [simile] alle bestie.

Silloin olin minä tyhmä ja en mitään tietänyt: minä olin niinkuin nauta sinun edessäs.

23 Ma pure io sono stato del continuo teco; Tu mi hai preso per la man destra.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäs; sillä sinä pidät minun oikiasta kädestäni.

24 Tu mi condurrai per lo tuo consiglio, E poi mi riceverai [in] gloria;

Sinä talutat minua neuvollas, ja korjaat minua viimein kunnialla.

25 Chi [è] per me in cielo, [fuor che te?] Io non voglio [altri] che te in terra.

Kuin sinä ainoastansa minulla olisit, niin en minä ensinkään sitte taivaasta eli maasta tottelisi.

26 La mia carne ed il mio cuore erano venuti meno: [Ma] Iddio [è] la rocca del mio cuore, e la mia parte in eterno.

Vaikka vielä minun ruumiini ja sieluni vaipuis, niin sinä, Jumala, kuitenkin olet aina minun sydämeni uskallus ja minun osani.

27 Perciocchè, ecco, quelli che si allontanano da te periranno; Tu distruggerai ogni uomo che fornica[ndo si svia] da te.

Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat: sinä kadotat kaikki, jotka sinua vastaan huorin tekevät.

28 Ma quant'è a me, egli mi [è] buono di accostarmi a Dio; Io ho posta nel Signore Iddio la mia confidanza, Per raccontar tutte le opere sue.

Mutta se on minun iloni, että minä itseni Jumalan tykö pidän, ja panen toivoni Herran, Herran päälle, ilmoittamaan kaikkia sinun töitäs.