Salmi 44

1 Maschil, [dato] al Capo de' Musici, de' figliuoli di Core O DIO, noi abbiamo udite colle nostre orecchie, I nostri padri ci hanno raccontate Le opere [che] tu operasti a' dì loro, A' dì antichi.

Koran lasten opetus, edelläveisaajalle. Jumala! me olemme korvillamme kuulleet, meidän isämme ovat meille luetelleet, mitäs heidän aikanansa ja muinen tehnyt olet.

2 Tu, [col]la tua mano, scacciasti le genti, e piantasti i nostri padri; Tu disertasti le nazioni, e propagginasti i [nostri padri].

Sinä olet ajanut pakanat pois kädelläs; mutta heidät sinä olet istuttanut siaan: sinä olet kansat kadottanut, mutta heitä sinä olet levittänyt.

3 Perciocchè essi non conquistarono il paese colla loro spada, E il braccio loro non li salvò; Anzi la tua destra, e il tuo braccio, e la luce del tuo volto; Perciocchè tu li gradivi.

Sillä ei he ole miekallansa maata omistaneet, ja heidän käsivartensa ei auttaneet heitä, vaan sinun oikia kätes ja sinun käsivartes, ja sinun kasvois valkeus; sillä sinä mielistyit heihin.

4 Tu, o Dio, [sei] lo stesso mio Re; Ordina le salvazioni di Giacobbe.

Jumala, sinä olet minun kuninkaani, joka autuuden Jakobille lupaat.

5 Per te noi cozzeremo i nostri nemici; Nel tuo Nome noi calpesteremo coloro che si levano contro a noi.

Sinun kauttas me vihollisemme paiskaamme maahan; sinun nimessäs me tallaamme vastaankarkaajamme.

6 Perciocchè io non mi confido nel mio arco, E la mia spada non mi salverà.

Sillä en minä luota joutseeni, eikä miekkani auta minua.

7 Anzi tu ci salverai da' nostri nemici, E renderai confusi quelli che ci odiano.

Mutta sinä autat meitä vihollisistamme, ja saatat niitä häpiään, jotka meitä vihaavat.

8 Noi ci glorieremo tuttodì in Dio, E celebreremo il tuo Nome in perpetuo. (Sela)

Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, (Sela)

9 E pure tu ci hai scacciati, e ci hai svergognati; E non esci [più] co' nostri eserciti.

Miksi sinä nyt sysäät meitä pois, ja annat meidän häpiään tulla, etkä lähde meidän sotajoukkomme kanssa?

10 Tu ci hai fatto voltar le spalle dinanzi al nemico; E quelli che ci odiano [ci] hanno predati.

Sinä annat meidän paeta vihollistemme edessä, että ne raatelisivat meitä, jotka meitä vihaavat.

11 Tu ci hai ridotti ad esser come pecore da mangiare; E ci hai dispersi fra le genti.

Sinä annat meitä syötäviksi niinkuin lampaita, ja hajoitat pakanain sekaan.

12 Tu hai venduto il tuo popolo senza danari, E non hai fatto alcuno avanzo de' lor prezzi.

Sinä myit kansas ilman hintaa, ja et mitään siitä ottanut.

13 Tu ci hai posti [in] vituperio appresso i nostri vicini, [In] beffa, e [in] ischerno a [quelli che stanno] d'intorno a noi.

Sinä panet meitä häpiäksi läsnä-asuvaisillemme, pilkaksi ja nauruksi niille, jotka meidän ympärillämme ovat.

14 Tu ci hai messi ad essere proverbiati fra le genti, Ed hai fatto che ci è scosso il capo contro fra i popoli.

Sinä teet meitä sananlaskuksi pakanain seassa, ja että kansat vääntelevät päätänsä meidän tähtemme.

15 Il mio vituperio [è] tuttodì davanti a me, E la vergogna della mia faccia mi ha coperto,

Joka päivä on minun häväistykseni minun edessäni; ja minun kasvoini häpiä peittää minun,

16 Per la voce del vituperatore e dell'oltraggiatore; Per cagione del nemico e del vendicatore.

Että minun pitää pilkkaajia ja laittajia kuuleman, ja viholliset ja tylyt kostajat näkemän.

17 Tutto questo ci è avvenuto, e non però ti abbiamo dimenticato, E non ci siam portati dislealmente contro al tuo patto.

Nämät kaikki ovat tulleet meidän päällemme; ja emme sentähden ole sinua unhottaneet, emmekä petollisesti sinun liittoas vastaan tehneet.

18 Il cuor nostro non si è rivolto indietro, E i nostri passi [non] si sono sviati da' tuoi sentieri;

Ja ei meidän sydämemme takaperin kääntynyt, eikä meidän käymisemme poikennut sinun tiestäs;

19 Quantunque tu ci abbi tritati, [e messi] in luogo di sciacalli; E ci abbi coperti d'ombra di morte.

Ettäs meitä niin löit rikki lohikärmeiden seassa ja peitit meitä kuoleman varjolla.

20 Se noi avessimo dimenticato il Nome dell'Iddio nostro, Ed avessimo stese le mani ad alcun dio strano,

Jos me olisimme meidän Jumalamme nimen unhottaneet, ja meidän kätemme nostaneet vieraalle Jumalalle,

21 Iddio non ne farebbe egli inchiesta? Conciossiachè egli conosca i segreti del cuore.

Eikö Jumala sitä etsisi? vaan hän itse tietää meidän sydämemme pohjan.

22 Anzi, per cagion tua siamo uccisi tuttodì, Siam reputati come pecore da macello.

Sillä sinun tähtes me surmataan joka päivä: ja me luetaan teuraslampaiksi.

23 Risvegliati; perchè dormi, Signore? Destati, non iscacciar[ci] in perpetuo.

Herää, Herra, miksis makaat? valvo, ja älä meitä sysää pois kaiketikaan.

24 Perchè nascondi la tua faccia? [Perchè] dimentichi la nostra afflizione e la nostra oppressione?

Miksis peität kasvos, ja unohdat meidän raadollisuutemme ja ahdistuksemme?

25 Conciossiachè la nostra anima sia abbassata fin nella polvere, [E] il nostro ventre sia attaccato alla terra.

Sillä meidän sielumme on painettu alas maahan asti: meidän vatsamme riippuu maassa.

26 Levati [in] nostro aiuto, E riscuotici, per amor della tua benignità.

Nouse, auta meitä, ja lunasta meitä laupiutes tähden!