Salmi 37

1 [Salmo] di Davide NON crucciarti per cagion de' maligni; Non portare invidia a quelli che operano perversamente;

Davidin Psalmi. Älä vihastu pahain tähden, ja älä kadehdi pahantekiöitä.

2 Perciocchè saran di subito ricisi come fieno, E si appasseranno come erbetta verde.

Sillä niinkuin heinä he pian hakataan pois, ja lakastuvat niinkuin vihoittava ruoho.

3 Confidati nel Signore, e fa' bene; Tu abiterai nella terra, e [vi] pasturerai [in] confidanza.

Toivo Herraan ja tee hyvää: asu maassa ja elätä itses vakuudella.

4 E prendi il tuo diletto nel Signore, Ed egli ti darà le domande del tuo cuore.

Iloitse Herrassa, ja hän antaa sinulle, mitä sinun sydämes halajaa.

5 Rimetti la tua via nel Signore; E confidati in lui, ed egli farà [ciò che bisogna];

Anna ties Herran haltuun, ja toivo hänen päällensä; kyllä hän sen tekee.

6 E produrrà fuori la tua giustizia, come la luce; E la tua dirittura, come il mezzodì.

Ja hän tuo edes vanhurskautes niinkuin valkeuden, ja oikeutes niinkuin puolipäivän.

7 Attendi il Signore in silenzio; Non crucciarti per colui che prospera nella sua via, Per l'uomo che opera scelleratezza.

Tyydy Herraan, ja odota häntä: älä kiivoittele sitä, jonka tie menestyy ja sitä ihmistä, joka vääryyttä tekee.

8 Rimanti dell'ira, e lascia il cruccio; Non isdegnarti, sì veramente, che tu venga a far male.

Lakkaa vihasta ja hylkää tuimuus: älä niin vihastu, ettäs itsekin pahaa teet.

9 Perciocchè i maligni saranno sterminati; Ma coloro che sperano nel Signore possederanno la terra.

Sillä pahat hävitetään; mutta Herraa odottavaiset perivät maan.

10 Fra breve spazio l'empio non [sarà più]; E [se] tu poni mente al suo luogo, egli non [vi sarà più].

Vielä vähä hetki on, niin ei jumalatoin olekaan; ja kuin sinä katsot hänen siaansa, niin hän on poissa.

11 Ma i mansueti possederanno la terra, E gioiranno in gran pace.

Mutta siviät perivät maan, ja iloitsevat suuressa rauhassa.

12 L'empio fa delle macchinazioni contro al giusto, E digrigna i denti contro a lui.

Jumalatoin uhkaa vanhurskasta, ja kiristelee hampaitansa hänen päällensä.

13 Il Signore si riderà di lui; Perciocchè egli vede che il suo giorno viene.

Mutta Herra nauraa häntä; sillä hän näkee hänen päivänsä joutuvan.

14 Gli empi hanno tratta la spada, Ed hanno teso il loro arco, Per abbattere il povero afflitto ed il bisognoso; Per ammazzar quelli che camminano dirittamente.

Jumalattomat vetävät miekkansa ja jännittävät joutsensa, kukistaaksensa raadollista ja köyhää, ja teurastaaksensa hurskaita heidän teissänsä.

15 La loro spada entrerà loro nel cuore, E gli archi loro saranno rotti.

Mutta heidän miekkansa pitää käymän heidän sydämeensä; ja heidän joutsensa pitää särkymän.

16 Meglio [vale] il poco del giusto, Che l'abbondanza di molti empi.

Se vähä, mikä vanhurskaalla on, on parempi kuin monen jumalattoman suuret tavarat.

17 Perciocchè le braccia degli empi saranno rotte; Ma il Signore sostiene i giusti.

Sillä jumalattoman käsivarsi pitää rikottaman; mutta Herra vahvistaa vanhurskaat.

18 Il Signore conosce i giorni degli [uomini] intieri; E la loro eredità [sarà] in eterno.

Herra tietää hurskasten päivät, ja heidän perimisensä pysyy ijankaikkisesti.

19 Essi non saran confusi nel tempo dell'avversità; [E] saranno saziati nel tempo della fame.

Ei he tule häpiään pahalla ajalla; ja nälkävuosina pitää heillä kyllä oleman.

20 Ma gli empi periranno; Ed i nemici del Signore, come grasso d'agnelli, Saranno consumati, e andranno in fumo.

Sillä jumalattomat hukkuvat, ja Herran viholliset, ehkä he olisivat niinkuin ihana niitty, niin heidän pitää kuitenkin niinkuin savu katooman.

21 L'empio prende in prestanza, e non rende; Ma il giusto largisce, e dona.

Jumalatoin ottaa lainan ja ei maksa; mutta hurskas on laupias ja runsas.

22 Perciocchè i benedetti dal Signore erederanno la terra; Ma i maledetti da lui saranno sterminati.

Sillä hänen siunattunsa perivät maan; mutta hänen kirottunsa pitää hävitettämän.

23 I passi dell'uomo, la cui via il Signore gradisce, Son da lui addirizzati.

Herralta senkaltaisen miehen vaellus hallitaan; ja hänen tiensä kelpaa hänelle.

24 Se cade, non è però atterrato; Perciocchè il Signore gli sostiene la mano.

Jos hän lankee, niin ei häntä hyljätä; sillä Herra tukee hänen kätensä.

25 Io sono stato fanciullo, e sono eziandio divenuto vecchio, E non ho veduto il giusto abbandonato, Nè la sua progenie accattare il pane.

Minä olin nuori, ja vanhennuin, ja en ikänä nähnyt vanhurskasta hyljätyksi, enkä hänen siemenensä kerjäävän leipää.

26 Egli tuttodì dona e presta; E la sua progenie [è] in benedizione.

Hän on aina laupias, ja lainaa mielellänsä; ja hänen siemenensä on siunattu.

27 Ritratti dal male, e fa' il bene; E tu sarai stanziato in eterno.

Vältä pahaa, ja tee hyvää, ja pysy ijankaikkisesti.

28 Perciocchè il Signore ama la dirittura, E non abbandonerà i suoi santi; Essi saranno conservati in eterno; Ma la progenie degli empi sarà sterminata.

Sillä Herra rakastaa oikeutta, ja ei hylkää pyhiänsä: ne kätketään ijankaikkisesti; mutta jumalattomain siemen pitää hävitettämän.

29 I giusti erederanno la terra; Ed abiteranno in perpetuo sopra essa.

Hurskaat perivät maan, ja asuvat siinä ijankaikkisesti.

30 La bocca del giusto risuona sapienza, E la sua lingua pronunzia dirittura.

Vanhurskaan suu puhuu viisautta, ja hänen kielensä opettaa oikeutta.

31 La Legge dell'Iddio suo [è] nel suo cuore; I suoi passi non vacilleranno.

Hänen Jumalansa laki on hänen sydämessänsä; ja ei hänen askeleensa livisty.

32 L'empio spia il giusto, E cerca di ucciderlo.

Jumalatoin väijyy vanhurskasta, ja etsii häntä tappaaksensa;

33 Il Signore non glielo lascerà nelle mani, E non permetterà che sia condannato, quando sarà giudicato.

Mutta ei Herra jätä häntä hänen käsiinsä, ja ei tuomitse häntä, koska hän tuomitaan.

34 Aspetta il Signore, e guarda la sua via, Ed egli t'innalzerà, acciocchè tu eredi la terra; Quando gli empi saranno sterminati, tu lo vedrai.

Odota Herraa, ja kätke hänen tiensä, niin hän sinun korottaa, ettäs perit maan: ja sinä saat nähdä jumalattomat hävitettävän.

35 Io ho veduto l'empio possente, E che si distendeva come un verde lauro;

Minä näin jumalattoman, sangen jalon ja valtiaan, joka levitti itsensä, ja vihotti niinkuin viheriäinen laakeripuu.

36 Ma egli è passato via; ed ecco, egli non [è più]; Ed io l'ho cercato, e non si è ritrovato.

Ja hän meni pois, ja katso ei hän enää ollut; ja minä kysyin häntä, ja ei häntä mistään löydetty.

37 Guarda l'integrità, e riguarda alla dirittura; Perciocchè [vi è] mercede per l'uomo di pace.

Ole viatoin, ja pidä sinus oikein; sillä senkaltaiset viimein menestyvät;

38 Ma i trasgressori saranno distrutti tutti quanti; Ogni mercede è ricisa agli empi.

Mutta väärät pitää ynnä hukkuman, ja jumalattomat pitää viimein hävitettämän.

39 Ma la salute de' giusti [è] dal Signore; Egli [è] la lor fortezza nel tempo dell'afflizione;

Mutta Herra auttaa vanhurskaita: hän on heidän väkevyytensä tuskan ajalla.

40 Ed il Signore li aiuta e li libera; Li libera dagli empi, e li salva; Perciocchè hanno sperato in lui.

Ja Herra auttaa heitä ja päästää heitä: hän pelastaa heitä jumalattomista ja vapahtaa heitä; sillä he uskalsivat häneen.