Salmi 22

1 Salmo di Davide, [dato] al Capo de' Musici, sopra Aielet-hassahar DIO mio, Dio mio, perchè mi hai lasciato? [Perchè stai] lontano dalla mia salute, [e dalle] parole del mio ruggire?

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle, peurasta, jota varhain väijytään. Minun Jumalani, minun Jumalani! miksis minun hylkäsit? minä parun, vaan minun apuni on kaukana.

2 O Dio mio, io grido di giorno, e tu non rispondi; Di notte ancora, e non ho posa alcuna.

Minun Jumalani! päivällä minä huudan, ja et sinä vastaa, ja en yölläkään vaikene.

3 E pur tu [sei] il Santo, Il Permanente, le lodi d'Israele.

Sinä olet pyhä, joka asut Israelin kiitoksessa.

4 I nostri padri si son confidati in te; Si son confidati [in te], e tu li hai liberati.

Meidän isämme toivoivat sinuun: ja kuin he toivoivat, niin sinä vapahdit heitä.

5 Gridarono a te, e furon liberati; In te si confidarono, e non furon confusi.

Sinua he huusivat, ja vapahdettiin: sinuun he turvasivat, ja ei tulleet häpiään.

6 Ma io [sono] un verme, e non un uomo; Il vituperio degli uomini, e lo sprezzato fra il popolo.

Mutta minä olen mato ja en ihminen, ihmisten pilkka ja kansan ylönkatse.

7 Chiunque mi vede, si beffa di me, [Mi] stende il labbro, [e] scuote il capo;

Kaikki, jotka minun näkevät, häpäisevät minua: he vääristelevät huuliansa ja päätänsä vääntelevät.

8 [Dicendo: ] Egli si rimette nel Signore; liberilo dunque; Riscuotalo, poichè egli lo gradisce.

Hän valittaa Herralle, hän vapahtakoon hänen: hän auttakoon häntä, jos hän mielistyy häneen.

9 Certo, tu [sei quel] che mi hai tratto fuor del seno; Tu mi hai affidato [da che io era] alle mammelle di mia madre.

Sillä sinä olet minun vetänyt ulos äitini kohdusta: sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla.

10 Io fui gettato sopra te dalla matrice; Tu [sei] il mio Dio fin dal seno di mia madre.

Sinun päälles minä olen heitetty äitini kohdusta: sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.

11 Non allontanarti da me; perciocchè l'angoscia [è] vicina, E non [vi è] alcuno che [mi] aiuti.

Älä ole kaukana minusta; sillä ahdistus on läsnä, ja ei ole auttajaa,

12 Grandi tori mi hanno circondato; Possenti tori di Basan mi hanno intorniato;

Suuret mullit ovat minun piirittäneet, lihavat härjät kiertäneet minun ympäri.

13 Hanno aperta la lor gola contro a me, [Come] un leone rapace e ruggente.

Kitansa avasivat he minua vastaan, niinkuin raateleva ja kiljuva jalopeura.

14 Io mi scolo come acqua, E tutte le mie ossa si scommettono; Il mio cuore è come cera, [E] si strugge nel mezzo delle mie interiora.

Minä olen kaadettu ulos niinkuin vesi, ja luuni ovat kaikki hajoitetut: minun sydämeni on niinkuin salattu vedenvaha ruumiissani.

15 Il mio vigore è asciutto come un testo, E la mia lingua è attaccata alla mia gola; Tu mi hai posto nella polvere della morte.

Minun voimani on kuivettunut niinkuin kruusin muru, ja minun kieleni tarttuu suuni lakeen; ja sinä panet minun kuoleman tomuun.

16 Perciocchè cani mi hanno circondato; Uno stuolo di maligni mi ha intorniato; Essi mi hanno forate le mani ed i piedi.

Sillä koirat ovat minun piirittäneet: julmain parvi saartain lävistänyt kuin jalopeura käteni ja jalkani.

17 Io posso contar tutte le mie ossa; Essi mi riguardano, [e] mi considerano.

Minä lukisin kaikki minun luuni; mutta he katselivat ja näkivät ihastuksensa minusta.

18 Si spartiscono fra loro i miei vestimenti, E tranno la sorte sopra la mia vesta.

He jakavat itsellensä minun vaatteeni ja heittävät hameestani arpaa.

19 Tu dunque, Signore, non allontanarti; [Tu che sei la] mia forza, affrettati a soccorrermi.

Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana! minun väkevyyteni, riennä avukseni!

20 Riscuoti l'anima mia dalla spada, L'unica mia dalla branca del cane.

Pelasta minun sieluni miekasta, ja ainokaiseni koirilta.

21 Salvami dalla gola del leone, Ed esaudiscimi, [liberandomi] dalle corna de' liocorni.

Vapahda minua jalopeuran suusta, ja päästä minua yksisarvillisista.

22 Io racconterò il tuo Nome a' miei fratelli; Io ti loderò in mezzo della raunanza.

Minä saarnaan sinun nimeäs veljilleni: minä ylistän sinua seurakunnassa.

23 [Voi] che temete il Signore, lodatelo; Glorificatelo [voi], tutta la progenie di Giacobbe; E [voi] tutta la generazione d'Israele, abbiate timor di lui.

Ylistäkäät Herraa te, jotka häntä pelkäätte: koko Jakobin siemen kunnioittakoon häntä, ja kavahtakoon häntä kaikki Israelin siemen!

24 Perciocchè egli non ha sprezzata, nè disdegnata l'afflizione dell'afflitto; E non ha nascosta la sua faccia da lui; E quando ha gridato a lui, l'ha esaudito.

Sillä ei hän hyljännyt eikä katsonut ylön köyhän raadollisuutta, eikä kääntänyt kasvojansa hänestä pois; vaan kuin se häntä huusi, kuuli hän sitä.

25 Da te [io ho] l'argomento della mia lode in grande raunanza; Io adempirò i miei voti in presenza di quelli che ti temono.

Sinua minä ylistän suuressa seurakunnassa: minä maksan lupaukseni heidän edessänsä, jotka häntä pelkäävät.

26 I mansueti mangeranno, e saranno saziati; Que' che cercano il Signore lo loderanno; Il vostro cuore viverà in perpetuo.

Raadolliset syövät ja ravitaan, ja jotka Herraa etsivät, pitää häntä ylistämän: teidän sydämenne pitää elämän ijankaikkisesti.

27 Tutte le estremità della terra ne avranno memoria, E si convertiranno al Signore; E tutte le nazioni delle genti adoreranno nel suo cospetto.

Kaikki maailman ääret muistakaan ja kääntykään Herran tykö, ja kumartakaan sinun edessäs kaikki pakanain sukukunnat.

28 Perciocchè al Signore [appartiene] il regno; Ed [egli è quel] che signoreggia sopra le genti.

Sillä Herralta on valtakunta, ja hän vallitsee pakanoita.

29 Tutti i grassi della terra mangeranno ed adoreranno; [Parimente] tutti quelli che scendono nella polvere, E che non possono mantenersi in vita, s'inchineranno davanti a lui.

Kaikki lihavat maan päällä pitää syömän ja kumartaman, hänen edessänsä polviansa notkistaman kaikki, jotka tomussa makaavat ja jotka surussansa elävät.

30 La [lor] posterità gli servirà; Ella sarà annoverata per generazione al Signore.

Hänen pitää saaman siemenen, joka häntä palvelee: Herrasta pitää ilmoitettaman lasten lapsiin.

31 Essi verranno, ed annunzieranno la sua giustizia; [Ed] alla gente che ha da nascere ciò ch'egli avrà operato.

He tulevat ja hänen vanhurskauttansa saarnaavat syntyvälle kansalle, että hän sen tekee.