Salmi 17

1 Mictam di Davide O SIGNORE, ascolta la giustizia, attendi al mio grido, Porgi l'orecchio alla mia orazione, [che io ti fo] senza labbra di frode.

Davidin rukous. Kuule, Herra, oikeutta, havaitse minun huutoni, ota vaari minun rukouksestani, joka ei viekkaasta suusta lähde.

2 Proceda il mio giudicio dalla tua presenza; Gli occhi tuoi veggano le diritture.

Puhu sinä minun asiassani, ja sinun silmäs katsokaan oikeutta.

3 Tu hai provato il mio cuore, tu [l]'hai visitato di notte; Tu mi hai messo al cimento, e non hai trovato [nulla]; La mia bocca non trapassa il mio pensiero.

Sinä koettelet minun sydämeni, ja etsiskelet sitä yöllä, ja tutkit minua, ja et mitään löydä; minä olen aikonut, ettei minun suuni missäkään riko.

4 Nelle opere degli uomini, per la parola della tue labbra, Io mi son guardato dalle vie de' violenti.

Minä varjelen minuni sinun huultes sanoissa, ihmisten töistä, murhaajan tiellä.

5 Sostieni i miei passi ne' tuoi sentieri, Acciocchè i miei piedi non vacillino.

Hallitse minun käyntöni poluillas, ettei minun askeleeni liukahtaisi.

6 Io t'invoco, o Dio, perciocchè tu mi esaudisci; Inchina a me il tuo orecchio, ascolta le mie parole.

Minä huudan sinua, ettäs, Jumala, minua kuulisit: kallista korvas minun puoleeni, kuule minun puheeni.

7 Dimostra maravigliose le tue benignità, O tu, che, con la tua destra, salvi quelli che si confidano [in te], Da quelli che si levano [contro a loro].

Osoita ihmeellinen hyvyytes, sinä niiden vapahtaja, jotka sinuun uskaltavat, niitä vastaan, jotka sinun oikiaa kättäs vastaan ovat.

8 Guardami come la pupilla dell'occhio, Nascondimi sotto l'ombra delle tue ale,

Varjele minua niinkuin silmäterää: suojele minua siipeis varjon alla.

9 D'innanzi agli empi che mi disertano; E [d'innanzi] a' miei mortali nemici [che] mi circondano.

Jumalattomista, jotka minua hävittävät, vihollisistani, jotka minun sieluuni piirittävät.

10 Son tutti massicci di grasso, Parlano altieramente colla lor bocca.

Heidän lihavansa yhtä pitävät: he puhuvat suullansa ylpiästi.

11 Ora c'intorniano, [seguitandoci] alla traccia; Mirano con gli occhi, per atterrar[ci];

Kuhunka me menemme, niin he meitä piirittävät: siihen he silmänsä tarkoittavat meitä kukistaaksensa maahan,

12 Somigliano un leone che brama di lacerare; E un leoncello che dimora in nascondimenti.

Niinkuin jalopeura saalista himoitsee, niinkuin nuori jalopeura, joka luolasta väijyy.

13 Levati, o Signore, va' loro incontro per affrontarli; abbattili; Riscuoti l'anima mia dall'empio [col]la tua spada;

Nouse, Herra, ennätä hänen kasvonsa, ja polje häntä; vapahda minun sieluni miekallas jumalattomista,

14 O Signore, [riscuotila col]la tua mano dagli uomini, dagli uomini del mondo, La cui parte [è] in [questa] vita, E il cui ventre tu empi delle tue conserve; Onde i [lor] figliuoli son saziati, E lasciano il lor rimanente a' lor piccoli fanciulli.

Sinun kädelläs ihmisistä, Herra, tämän maailman ihmisistä, joiden osa on tässä elämässä, ja joiden vatsan sinä täytät tavarallas: heidän lapsensa ravitaan, ja he jättävät tähteensä lapsukaisillensa.

15 Quant'[è] a me, per giustizia vedrò la tua faccia; Io sarò saziato della tua sembianza, quando io mi risveglierò.

Mutta minä saan nähdä sinun kasvos vanhurskaudessa: minä ravitaan herättyäni sinun kuvas jälkeen.