Salmi 132

1 Cantico di Maalot RICORDATI, Signore, di Davide, E di tutte le sue afflizioni.

Veisu korkeimmassa Kuorissa. Muista, Herra, Davidia, ja kaikkia hänen vaivojansa,

2 Come egli giurò al Signore, [E] fece voto al Possente di Giacobbe, [dicendo: ]

Joka Herralle vannoi, ja lupasi lupauksen Jakobin väkevälle:

3 Se io entro nel tabernacolo della mia casa, Se salgo sopra la lettiera del mio letto;

En mene huoneeni majaan, enkä vuoteeseeni pane maata;

4 Se do alcun sonno agli occhi miei, [O] alcun sonnecchiare alle mie palpebre;

En anna silmäini unta saada, enkä silmälautaini torkkua,

5 Infino a tanto che io abbia trovato un luogo al Signore, Degli abitacoli al Possente di Giacobbe.

Siihenasti kuin minä löydän sian Herralle, Jakobin väkevän asumiseksi.

6 Ecco, noi abbiamo udito [che l'Arca era stata] nella [contrada] Efratea; [Poi] la trovammo ne' campi di Iaar.

Katso, me kuulimme hänestä Ephratassa: me olemme sen löytäneet metsän kedoilla.

7 Entriamo negli abitacoli del Signore; Adoriamo allo scannello de' suoi piedi.

Me tahdomme hänen asuinsioihinsa mennä, ja kumartaa hänen jalkainsa astinlaudan edessä.

8 Levati, Signore; Tu, e l'Arca della tua forza, [per entrar] nel tuo riposo.

Nouse, Herra, sinun lepoos, sinä ja sinun väkevyytes arkki.

9 I tuoi sacerdoti sieno rivestiti di giustizia, E giubilino i tuoi santi.

Anna pappis pukea heitänsä vanhurskaudella ja sinun pyhäs riemuitkaan.

10 Per amor di Davide, tuo servitore, Non negare al tuo unto la sua richiesta.

Älä käännä pois voideltus kasvoja, sinun palvelias Davidin tähden.

11 Il Signore giurò verità a Davide, E non [la] rivocherà, [dicendo]: Io metterò sopra il tuo trono del frutto del tuo ventre.

Herra on vannonut Davidille totisen valan, ja ei hän siitä vilpistele: sinun ruumiis hedelmästä minä istutan istuimelles.

12 Se i tuoi figliuoli osservano il mio patto, E la mia testimonianza, che io insegnerò loro; [Essi], e i lor figliuoli in perpetuo, Sederanno sopra il tuo trono.

Jos sinun lapses minun liittoni pitävät, ja minun todistukseni, jotka minä heille opetan, niin heidän lapsensa myös pitää sinun istuimellas istuman ijankaikkisesti.

13 Perciocchè il Signore ha eletta Sion; Egli l'ha gradita per sua stanza, dicendo:

Sillä Herra on Zionin valinnut, ja tahtoo sitä asuinsiaksensa.

14 Questo [è] il mio riposo in perpetuo, Qui abiterò; perciocchè [questo è il luogo che] io ho desiderato.

Tämä on minun leponi ijankaikkisesti: tässä minä tahdon asua; sillä se minulle kelpaa.

15 Io benedirò largamente la sua vittuaglia; Io sazierò di pane i suoi poveri.

Minä hyvästi siunaan hänen elatuksensa, ja hänen köyhillensä kyllä annan leipää.

16 E vestirò i suoi sacerdoti [di vesti] di liberazione; E i suoi santi giubileranno in gran letizia.

Hänen pappinsa minä puetan autuudella; ja hänen pyhänsä pitää ilolla riemuitseman.

17 Quivi farò germogliare un corno a Davide; E terrò accesa una lampana al mio unto.

Siellä minä annan puhjeta Davidin sarven: minä valmistan kynttilän voidellulleni.

18 Io vestirò i suoi nemici di vergogna; E la sua benda reale fiorirà sopra lui.

Hänen vihollisensa minä häpiällä puetan; mutta hänen päällänsä pitää hänen kruununsa kukoistaman.