Salmi 109

1 Salmo di Davide, [dato] al Capo de' Musici O DIO della mia lode, non tacere;

Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.

2 Perciocchè la bocca dell'empio e la bocca di frode si sono aperte contro a me; Hanno parlato meco con lingua bugiarda;

Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,

3 E mi hanno assediato con parole d'odio; E mi hanno fatta guerra senza cagione.

Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.

4 In vece dell'amore che ho loro portato, mi sono stati avversari; Ed io [ho loro renduta] preghiera.

Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.

5 Essi mi hanno renduto male per bene, E odio per lo mio amore.

He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.

6 Costituisci il maligno sopra lui; E fa' che Satana gli stia alla destra.

Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.

7 Quando sarà giudicato, esca condannato; E la sua preghiera [gli] torni in peccato.

Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.

8 Sieno i suoi giorni pochi; Un altro prenda il suo ufficio.

Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.

9 Sieno i suoi figliuoli orfani, E la sua moglie vedova.

Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.

10 E vadano i suoi figliuoli del continuo vagando; E mendichino, ed accattino, [uscendo fuor] de' lor casolari.

Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.

11 L'usuraio tenda la rete a tutto ciò ch'egli ha; E rubino gli strani le sue fatiche.

Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.

12 Non siavi alcuno che stenda la [sua] benignità inverso lui; E non vi sia chi abbia pietà de' suoi orfani.

Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.

13 Sieno distrutti i suoi discendenti; Sia cancellato il lor nome nella seconda generazione.

Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.

14 Sia ricordata l'iniquità de' suoi padri appo il Signore; E il peccato di sua madre non sia cancellato.

Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.

15 Sieno [que' peccati] del continuo nel cospetto del Signore; E stermini egli d'in su la terra la memoria di essi.

Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,

16 Perciocchè egli non si è ricordato d'usar benignità, Ed ha perseguitato l'uomo povero, ed afflitto, E tribolato di cuore, per uccider[lo].

Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.

17 Poichè egli ha amata la maledizione, vengagli; E [poichè] non si è compiaciuto nella benedizione, allontanisi ella da lui.

Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.

18 E sia vestito di maledizione, come del suo manto; Ed entri quella come acqua nelle sue interiora, E come olio nelle sue ossa.

Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19 Siagli quella a guisa di vestimento, [del quale] egli sia avvolto; Ed a guisa di cintura, della quale sempre sia cinto.

Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.

20 [Tal] sia, da parte del Signore, la ricompensa de' miei avversari, E di quelli che parlano male contro all'anima mia.

Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.

21 Ma tu, o Signore Iddio, opera inverso me, per amor del tuo Nome; Liberami, perciocchè la tua benignità [è] buona.

Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.

22 Perciocchè io sono afflitto, e povero; E il mio cuore è piagato dentro di me.

Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.

23 Io me ne vo, come l'ombra quando dichina; Io sono agitato come una locusta.

Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.

24 Le mie ginocchia vacillano per li [miei] digiuni; E la mia carne è dimagrata, e non ha [più] grassezza alcuna.

Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.

25 Ed anche son loro in vituperio; [Quando] mi veggono, scuotono la testa.

Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.

26 Aiutami, Signore Iddio mio; Salvami secondo la tua benignità.

Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,

27 E sappiano che questo [è] la tua mano, [E che] tu, Signore, hai fatto questo.

Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.

28 Essi malediranno, e tu benedirai; Si sono innalzati, ma saran confusi, Ed il tuo servitore si rallegrerà.

Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.

29 Sieno i miei avversari vestiti di vituperio, Ed avvolti della lor vergogna, come di un mantello.

Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.

30 Io celebrerò altamente il Signore colla mia bocca; E lo loderò in mezzo de' grandi.

Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.

31 Perciocchè egli sta alla destra del povero, Per salvar[lo] da quelli che lo condannano a morte.

Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.