Salmi 107
1 CELEBRATE il Signore; perciocchè [egli è] buono. Perciocchè la sua benignità [dura] in eterno.
Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.
2 [Così] dicano quelli che sono stati riscattati dal Signore, I quali egli ha riscossi di distretta.
Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,
3 E li ha raccolti da' [diversi] paesi, Dal Levante e dal Ponente; dal Settentrione e dal mare.
Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,
4 Essi andavano errando per deserti, per cammini di solitudine; Non trovavano città abitata.
Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,
5 [Erano] affamati ed assetati; L'anima loro spasimava in loro.
Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.
6 Ma, avendo gridato al Signore, mentre erano in distretta, Egli li ha tratti fuor delle loro angosce;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,
7 E li ha condotti per diritto cammino, Per andare in città abitata.
Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.
8 Celebrino [adunque] appo il Signore la sua benignità, E le sue maraviglie appo i figliuoli degli uomini.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
9 Perciocchè egli ha saziata l'anima assetata, Ed ha empiuta di beni l'anima affamata.
Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.
10 [Così dicano] quelli che dimoravano in tenebre ed in ombra di morte, Prigioni, [ritenuti] in afflizione, e ne' ferri.
Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:
11 Perciocchè erano stati ribelli alle parole del Signore, Ed avevano sprezzato il consiglio dell'Altissimo;
Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;
12 Onde egli aveva abbattuto il cuor loro con affanni, [Ed] erano caduti; e non [vi era] alcuno che [li] soccorresse.
Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.
13 Ma, avendo gridato al Signore, mentre erano in distretta, Egli li ha salvati dalle loro angosce;
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,
14 [E] li ha tratti fuor delle tenebre, e dell'ombra della morte; Ed ha rotti i lor legami.
Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.
15 Celebrino [adunque] appo il Signore la sua benignità, E le sue maraviglie appo i figliuoli degli uomini.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:
16 Perciocchè egli ha rotte le porte di rame, Ed ha spezzate le sbarre di ferro.
Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.
17 [Così dicano] gli stolti, [ch]'erano afflitti per li lor misfatti, Ne' quali camminavano, e per le loro iniquità.
Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,
18 La cui anima abbominava ogni cibo; Ed erano giunti fino alle porte della morte.
Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.
19 Ma, avendo gridato al Signore, mentre erano in distretta, Egli li ha salvati dalle loro angosce.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
20 Egli ha mandata la sua parola, e li ha sanati, E liberati dalle lor malattie mortali.
Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.
21 Celebrino [adunque] appo il Signore la sua benignità, E le sue maraviglie appo i figliuoli degli uomini.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,
22 E sacrifichino sacrificii di lode, E raccontino le sue opere con giubilo.
Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.
23 [Così dicano] quelli che scendono nel mare sopra navi, Che fanno traffico su per le grandi acque.
Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,
24 Essi veggono le opere del Signore, E le sue maraviglie nel profondo [mare].
He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.
25 Perciocchè, alla sua parola, egli fa levare il vento di tempesta, Il quale alza le onde di esso.
Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,
26 Salgono al cielo, [poi] scendono agli abissi; L'anima loro si strugge di male.
Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,
27 Saltano, e traballano come un ebbro; E perdono tutto il lor senno.
Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;
28 Ma, gridando al Signore, mentre sono in distretta, Egli li trae fuor delle loro angosce.
Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.
29 Egli acqueta la tempesta, E le onde loro si fermano.
Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.
30 Ed essi si rallegrano che sono acquetate; Ed egli li conduce al porto da loro desiderato.
Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.
31 Celebrino [adunque] appo il Signore la sua benignità, E le sue maraviglie appo i figliuoli degli uomini.
Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.
32 Ed esaltinlo nella raunanza del popolo, E laudinlo nel concistoro degli anziani.
Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,
33 Egli riduce i fiumi in deserto, E le vene delle acque in luoghi aridi;
Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,
34 La terra fertile in salsuggine, Per la malvagità de' suoi abitanti.
Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.
35 Egli riduce i deserti in guazzi d'acque. E la terra arida in vene d'acque;
Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,
36 E fa quivi abitar gli affamati, I quali [vi] fondano città da abitare.
Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,
37 E seminano campi, e piantano vigne, Che producono rendita di frutto.
Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.
38 Ed egli li benedice, e moltiplicano grandemente; Ed egli non iscema i lor bestiami.
Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;
39 Poi vengono al meno, e sono abbassati Per distretta, [per] avversità, e [per] affanni.
Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,
40 Egli spande lo sprezzo sopra i nobili, E li fa andare errando per luoghi deserti, [ove] non [vi è] via alcuna.
Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.
41 E innalza il bisognoso dalla miseria, E fa che le famiglie [moltiplicano] a guisa di gregge.
Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.
42 Gli [uomini] diritti, veggendo [queste cose], si rallegrano; Ma ogni iniquità si tura la bocca.
Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.
43 Chi [è] savio? osservi queste cose, E consideri le benignità del Signore.
Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.
