Salmi 102

1 Orazione dell'afflitto, essendo angosciato, e spandendo il suo lamento davanti a Dio SIGNORE, ascolta la mia orazione, E venga il mio grido infino a te.

Raadollisen rukous, kuin hän murheissansa on, ja valituksensa Herran eteen vuodattaa. Herra, kuule minun rukoukseni, ja anna minun huutoni tykös tulla!

2 Non nasconder la tua faccia da me; Nel giorno che io sono in distretta, inchina a me il tuo orecchio; Nel giorno che io grido, affrettati a rispondermi.

Älä kasvojas minulta peitä hädässä: kallista korvas minun puoleeni; koska minä sinua rukoilen, niin kuule pian minun rukoukseni.

3 Perciocchè i miei giorni son venuti meno come fumo, E le mie ossa sono arse come un tizzone.

Sillä minun päiväni ovat kuluneet niinkuin savu, ja minun luuni ovat poltetut niinkuin kekäle.

4 Il mio cuore è stato percosso come erba, Ed è seccato; Perciocchè io ho dimenticato di mangiare il mio pane.

Minun sydämeni on lyöty ja kuivettunut niinkuin heinä, niin että minä myös unohdan leipäni syödä.

5 Le mie ossa sono attaccate alla mia carne, Per la voce de' miei gemiti.

Minun luuni tarttuvat lihaani huokauksestani.

6 Io son divenuto simile al pellicano del deserto; E son come il gufo delle solitudini.

Minä olen niinkuin ruovonpäristäjä korvessa: minä olen niinkuin hyypiä hävitetyissä kaupungeissa.

7 Io vegghio, e sono Come il passero solitario sopra il tetto. I miei nemici mi fanno vituperio tuttodì;

Minä valvon, ja olen niinkuin yksinäinen lintu katon päällä.

8 Quelli che sono infuriati contro a me fanno delle esecrazioni di me.

Joka päivä häpäisevät viholliseni minua, ja jotka minua syljeskelevät, vannovat minun kauttani.

9 Perciocchè io ho mangiata la cenere come pane, Ed ho temperata la mia bevanda con lagrime.

Sillä minä syön tuhkaa niinkuin leipää, ja sekoitan juomani itkulla,

10 Per la tua indegnazione, e per lo tuo cruccio; Perciocchè, avendomi levato ad alto, tu mi hai gettato [a basso].

Sinun uhkaukses ja vihas tähden, ettäs minun nostanut olet ja paiskannut maahan.

11 I miei giorni [son] come l'ombra che dichina; Ed io son secco come erba.

Minun päiväni ovat kuluneet niinkuin varjo, ja minä kuivetun niinkuin ruoho.

12 Ma tu, Signore, dimori in eterno E la tua memoria [è] per ogni età.

Mutta sinä, Herra, pysyt ijankaikkisesti, ja sinun muistos sukukunnasta sukukuntaan.

13 Tu ti leverai, tu avrai compassione di Sion; Perciocchè [egli è] tempo di averne pietà; Perciocchè il termine è giunto.

Nouse siis ja armahda Zionia; sillä aika on häntä armahtaa, ja aika on tullut.

14 Imperocchè i tuoi servitori hanno affezione alle pietre di essa, Ed hanno pietà della sua polvere.

Sillä sinun palvelias halajavat sitä rakentaa, ja näkisivät mielellänsä, että hänen kivensä ja kalkkinsa valmiit olisivat,

15 E le genti temeranno il Nome del Signore, E tutti i re della terra la tua gloria,

Että pakanat Herran nimeä pelkäisivät, ja kaikki kuninkaat maan päällä sinun kunniaas.

16 Quando il Signore avrà riedificata Sion, [Quando] egli sarà apparito nella sua gloria,

Kuin Herra rakentaa Zionin, niin hän nähdään kunniassansa.

17 Ed avrà volto lo sguardo all'orazione de' desolati, E non avrà sprezzata la lor preghiera.

Hän kääntää itsensä hyljättyjen rukouksen puoleen, ja ei katso heidän rukoustansa ylön.

18 Ciò sarà scritto all'età a venire; E il popolo che sarà creato loderà il Signore.

Se pitää kirjoitettaman tulevaisille sukukunnille, ja se kansa, joka luodaan, pitää kiittämän Herraa.

19 Perciocchè egli avrà riguardato dall'alto luogo della sua santità; Perciocchè il Signore avrà mirato dal cielo verso la terra;

Sillä hän katselee pyhästä korkeudestansa: Herra näkee taivaasta maan päälle,

20 Per udire i gemiti de' prigioni; Per isciogliere quelli ch'erano condannati a morte;

Että hän kuulee vankein huokaukset, ja kirvoittaa kuoleman lapset;

21 Acciocchè si narri in Sion il Nome del Signore, E la sua lode in Gerusalemme.

Että he saarnaavat Herran nimeä Zionissa, ja hänen kiitostansa Jerusalemissa,

22 Quando i popoli e i regni saranno raunati insieme, Per servire al Signore.

Koska kansat ynnä kokoontuvat, ja valtakunnat, Herraa palvelemaan.

23 Egli ha tra via abbattute le mie forze; Egli ha scorciati i miei giorni.

Hän nöyryyttää tiellä minun voimani: hän lyhentää minun päiväni.

24 Io dirò: O Dio mio, non farmi trapassare al mezzo de' miei dì; I tuoi anni [durano] per ogni età.

Minä sanoin: minun Jumalani, älä minua ota pois keski-ijässäni: sinun ajastaikas pysyvät suvusta sukuun.

25 Tu fondasti già la terra; E i cieli [son] l'opera delle tue mani;

Sinä olet muinen maan perustanut, ja taivaat ovat sinun käsialas.

26 Queste cose periranno, ma tu dimorerai; Ed esse invecchieranno tutte, come un vestimento; Tu le muterai come una vesta, e trapasseranno.

Ne katoovat, mutta sinä pysyt: ne kaikki vanhenevat niinkuin vaate: ne muuttuvat niinkuin vaate, koska sinä heitä muuttelet.

27 Ma tu [sei sempre] lo stesso, E gli anni tuoi non finiranno giammai.

Mutta sinä pysyt niinkuin sinä olet, ja sinun vuotes ei lopu.

28 I figliuoli de' tuoi servitori abiteranno, E la progenie loro sarà stabilita nel tuo cospetto.

Sinun palveliais lapset pysyvät ja heidän sikiänsä sinun edessäs menestyvät.