Proverbi 25

1 QUESTE ancora [son] sentenze di Salomone, le quali gli uomini di Ezechia, re di Giuda, raccolsero.

Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö.

2 La gloria di Dio [è] di celar la cosa; Ma la gloria dei re [è] d'investigare la cosa.

Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.

3 L'altezza del cielo, e la profondità della terra, E il cuor dei re, non si possono investigare.

Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin.

4 Togli le schiume dell'argento, E ne riuscirà un vaso all'orafo.

Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia.

5 Rimuovi l'empio d'innanzi al re, E il trono di esso sarà stabilito con giustizia.

Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.

6 Non fare il vanaglorioso in presenza del re, E non istar nel luogo de' grandi;

Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle.

7 Perciocchè val maglio che ti si dica: Sali qua; Che se tu fossi abbassato davanti al principe, Che gli occhi tuoi hanno veduto.

Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät.

8 Non uscir subitamente alla contesa; Che talora alla fin d'essa tu non faccia qualche cosa, Quando il tuo prossimo ti avrà fatta vergogna.

Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet?

9 Dibatti la tua lite col tuo prossimo; Ma non palesare il segreto di un altro;

Toimita asias lähimmmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta,

10 Che talora chi ti ode non ti vituperi, E che la tua infamia non possa essere riparata.

Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.

11 La parola detta in modi convenevoli [È] simile a pomi d'oro tra figure d'argento.

Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.

12 Il savio riprenditore ad un orecchio ubbidiente [È] un monile d'oro, ed un ornamento d'oro finissimo.

Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.

13 Il messo fedele [è], a quelli che lo mandano, Come il fresco della neve in giorno di ricolta; E ristora l'anima de' suoi padroni.

Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun.

14 L'uomo che si gloria falsamente di liberalità [È simile] alle nuvole, ed al vento senza pioggia.

Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.

15 Il principe si piega con sofferenza, E la lingua dolce rompe le ossa.

Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden.

16 [Se] tu trovi del miele, mangia[ne] quanto ti basta; Che talora, se tu te ne satolli, tu nol vomiti fuori.

Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen.

17 Metti di rado il piè in casa del tuo prossimo; Che talora egli non si sazii di te, e ti odii.

Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.

18 Un uomo che dice falsa testimonianza contro al suo prossimo [È come] un martello, una spada, ed una saetta acuta.

Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli.

19 La confidanza che si pone nel disleale [è], in giorno di afflizione, Un dente rotto, ed un piè dislogato.

Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka.

20 Chi canta canzoni presso di un cuor dolente [È come] chi [si] toglie la vesta [d'addosso] in giorno di freddo, [E come] l'aceto sopra il nitro.

Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä.

21 Se colui che ti odia ha fame, dagli da mangiar del pane; E se ha sete, dagli da bere dell'acqua;

Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä;

22 Perciocchè [così] tu gli metterai delle brace in su la testa; E il Signore te [ne] farà la retribuzione.

Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja Herra kostaa sen sinulle.

23 Il vento settentrionale dissipa la pioggia; E il viso sdegnoso la lingua [che sparla] di nascosto.

Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.

24 Meglio [vale] abitare sopra il canto di un tetto, Che [con] una moglie rissosa in casa comune.

Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.

25 Una buona novella di lontan paese [È come] acqua fresca alla persona stanca ed assetata.

Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle.

26 Il giusto che vacilla davanti all'empio, [È] una fonte calpestata, ed una vena d'acque guasta.

Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde.

27 Il mangiar troppo miele non [è] bene, E l'investigar [colui che è] la gloria degli [uomini è] cosa gloriosa.

Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi.

28 L'uomo, il cui animo non ha ritegno alcuno, [È] una città sfasciata, senza mura.

Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria.