Proverbi 19

1 Il povero, che cammina nella sua integrità, Val meglio che il perverso di labbra, il quale [è] stolto.

Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.

2 Come chi è frettoloso di piedi incappa; Così non [vi è] alcun bene, quando l'anima è senza conoscimento.

Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.

3 La stoltizia dell'uomo perverte la via di esso; E pure il suo cuore dispetta contro al Signore.

Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.

4 Le ricchezze aggiungono amici in gran numero; Ma il misero è separato dal suo intimo amico.

Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.

5 Il falso testimonio non resterà impunito, E chi sbocca menzogne non iscamperà.

Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.

6 Molti riveriscono il principe; Ma ognuno [è] amico del donatore.

Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.

7 Tutti i fratelli del povero l'odiano; Quanto più si dilungheranno i suoi amici da lui! Egli [con] parole [li] supplica, ma essi se ne vanno.

Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.

8 Chi acquista senno ama l'anima sua; Chi osserva l'intendimento troverà del bene.

Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.

9 Il falso testimonio non resterà impunito, E chi sbocca menzogne perirà.

Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.

10 I diletti non si convengono allo stolto; Quanto meno [conviensi] al servo signoreggiar sopra i principi!

Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.

11 Il senno dell'uomo rallenta l'ira di esso; E la sua gloria [è] di passar sopra le offese.

Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.

12 L'indegnazione del re [è] come il ruggito del leoncello; Ma il suo favore [è] come la rugiada sopra l'erba.

Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.

13 Il figliuolo stolto [è] una grande sciagura a suo padre; E le risse della moglie [sono] un gocciolar continuo.

Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.

14 Casa e sostanza [sono] l'eredità de' padri; Ma dal Signore [viene] la moglie prudente.

Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.

15 La pigrizia fa cadere in profondo sonno; E la persona negligente avrà fame.

Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.

16 Chi osserva il comandamento guarda l'anima sua; [Ma] chi trascura le sue vie morrà.

Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.

17 Chi dona al povero presta al Signore; Ed [egli] gli farà la sua retribuzione.

Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.

18 Gastiga il tuo figliuolo, mentre vi è ancora della speranza; Ma non imprender già di ucciderlo.

Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;

19 Chi [è] grandemente iracondo [ne] porterà la pena; Che se tu [lo] scampi, tu lo renderai vie più [iracondo].

Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.

20 Ascolta consiglio, e ricevi correzione, Acciocchè tu diventi savio alla fine.

Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.

21 [Vi sono] molti pensieri nel cuor dell'uomo; Ma il consiglio del Signore [è] quello che sarà stabile.

Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.

22 La benignità dell'uomo [è] il suo ornamento; E meglio vale il povero, che l'uomo bugiardo.

Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.

23 Il timor del Signore [è] a vita; [E chi lo teme] passerà la notte sazio, [e] non sarà visitato da alcun male.

Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.

24 Il pigro nasconde la mano nel seno, E non la ritrae fuori, non pure [per recarsela] alla bocca.

Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.

25 Percuoti lo schernitore, e il semplice ne diventerà avveduto; E se tu correggi l'[uomo] intendente, egli intenderà la scienza.

Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.

26 Il figliuolo che fa vergogna e vituperio, Ruina il padre, [e] scaccia la madre.

Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.

27 Figliuol mio, ascoltando l'ammaestramento, Rimanti di deviare da' detti di scienza.

Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.

28 Il testimonio scellerato schernisce la dirittura; E la bocca degli empi trangugia l'iniquità.

Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.

29 I giudicii sono apparecchiati agli schernitori, E le percosse al dosso degli stolti.

Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.