Proverbi 17

1 Migliore [è] un boccon di [pane] secco, con quiete, Che una casa piena di animali ammazzati, con rissa.

Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.

2 Il servitore intendente signoreggerà sopra il figliuolo che reca vituperio, E spartirà l'eredità tra i fratelli.

Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.

3 La coppella [è] per l'argento, e il fornello per l'oro; Ma il Signore prova i cuori.

Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.

4 L'uomo maligno presta gli orecchi alle labbra inique; E l'ingannatore ascolta la lingua maliziosa.

Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.

5 Chi beffa il povero fa onta a colui che l'ha fatto; Chi si rallegra della calamità [altrui] non resterà impunito.

Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.

6 I figliuoli de' figliuoli [son] la corona de' vecchi; E i padri [son] la gloria de' figliuoli.

vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.

7 Il parlar magnifico non è decevole all'uomo da nulla; Quanto meno al principe il labbro falso!

Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.

8 Il presente [è], appo chi è dato a ricever presenti, una gioia graziosa; Dovunque si volge produce effetto.

Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.

9 Chi copre il fallo procaccia amicizia; Ma chi [lo] ridice disunisce gli amici.

Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.

10 La riprensione scende [più addentro] nell'[uomo] intendente, Che cento percosse date allo stolto.

Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.

11 Il malvagio non cerca altro che ribellione; Ma l'angelo crudele sarà mandato contro a lui.

Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.

12 Scontrisi pure in un uomo un'orsa, a cui sieno stati tolti i suoi figli, Anzi che un pazzo nella sua pazzia.

Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.

13 Il male non si dipartirà giammai dalla casa Di chi rende il mal per lo bene.

Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.

14 Chi comincia la contesa [è come] chi dà apritura alle acque; Però avanti che si venga alle contumelie, lascia la questione.

Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.

15 Chi assolve il reo, e chi condanna il giusto, [Sono] amendue ugualmente abbominevoli al Signore.

Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.

16 A che [serve] il prezzo in mano allo stolto, Da comperar sapienza, poichè egli non [ha] alcun senno?

Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?

17 L'amico ama in ogni tempo, E il fratello nasce per l'afflizione.

Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.

18 L'uomo scemo di senno tocca la mano, [E] fa sicurtà al suo prossimo.

Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.

19 Chi ama contesa ama misfatto; Chi alza la sua porta cerca ruina.

Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.

20 L' [uomo] perverso di cuore non troverà il bene; E l'[uomo] stravolto nel suo parlare caderà nel male.

Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.

21 Chi genera un pazzo [lo genera] a suo cordoglio; E il padre dello stolto non si rallegrerà.

Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.

22 Il cuore allegro giova, [come] una medicina; Ma lo spirito afflitto secca le ossa.

Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.

23 L'empio prende il presente dal seno, Per pervertir le vie del giudicio.

Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.

24 La sapienza [è] nel cospetto dell'intendente; Ma gli occhi dello stolto [riguardano] alle estremità della terra.

Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.

25 Il figliuolo stolto [è] sdegno a suo padre, Ed amaritudine a colei che l'ha partorito.

Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.

26 Egli non [è] bene di condannare il giusto, non pure ad ammenda, [Nè] che i principi battano [alcuno] per dirittura.

Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.

27 Chi rattiene i suoi detti [è] dotato di conoscimento; [E] chi [è di] spirito riservato [è] uomo intendente.

Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.

28 Lo stolto stesso è reputato savio, quando si tace; [E] prudente, quando tiene le labbra chiuse.

Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.