Proverbi 14
1 Le donne savie edificano le lor case; Ma la stolta la sovverte con le sue mani.
Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Chi cammina nella sua dirittura riverisce il Signore; Ma chi è stravolto nelle sue vie lo sprezza.
Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 Nella bocca dello stolto [è] la bacchetta dell'alterezza; Ma le labbra de' savi li guardano.
Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Dove non [son] buoi, il granaio [è] vuoto; Ma l'abbondanza della ricolta [è] per la forza del bue.
Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 Il testimonio verace non mente; Ma il falso testimonio sbocca bugie.
Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 Lo schernitore cerca la sapienza, e non [la trova] punto; Ma la scienza agevolmente [si acquista] dall'[uomo] intendente.
Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Vattene via d'innanzi all'uomo stolto, E [d'innanzi a colui, nel quale] non avrai conosciute labbra di scienza.
Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 La sapienza dell'uomo [è] di considerar la sua via; Ma la follia degli stolti [è] inganno.
Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Gli stolti si fanno beffe del [commetter] misfatto; Ma fra gli [uomini] diritti [è] la benevolenza.
Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 Il cuore di ciascuno conosce l'amaritudine dell'anima sua; Ed altresì alcuno strano non è mescolato nella sua allegrezza.
Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 La casa degli empi sarà distrutta; Ma il tabernacolo degli [uomini] diritti fiorirà.
Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Vi è tal via che pare diritta all'uomo, Il fine della quale [son] le vie della morte.
Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Come di [troppo] ridere duole il cuore, Così la fine dell'allegrezza [è] dolore.
Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Chi è sviato di cuore sarà saziato delle sue vie; E più ch'esso [lo sarà] l'uomo da bene delle sue.
Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 Lo scempio crede ogni cosa; Ma l'avveduto considera i suoi passi.
Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 Il savio teme, e si ritrae dal male; Ma lo stolto trascorre, e si tien sicuro.
Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 Chi è pronto all'ira commette follia; E l'uomo malizioso è odiato.
Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Gli scempi erederanno la stoltizia; Ma i prudenti coroneranno [il lor capo] di scienza.
Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 I malvagi saranno abbassati davanti a' buoni; E gli empi [saranno] alle porte del giusto.
Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Il povero è odiato eziandio dal suo prossimo; Ma molti son gli amici del ricco.
Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Chi sprezza il suo prossimo pecca; Ma beato chi ha pietà de' poveri.
Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Quelli che macchinano del male non sono eglino traviati? Ma benignità e verità [sarà usata inverso] coloro che pensano del bene.
Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 In ogni fatica vi è del profitto; Ma il parlar delle labbra [torna] solo in inopia.
Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Le ricchezze de' savi [sono] la lor corona; [Ma] la follia degli stolti [è sempre] follia.
Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Il testimonio verace libera le anime; Ma il falso sbocca bugie.
Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 Nel timor del Signore vi è confidanza fortissima; E vi sarà un ricetto per li figliuoli di colui [che teme Iddio].
Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 Il timor del Signore [è] una fonte di vita, Per ritrarsi da' lacci della morte.
Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 La magnificenza del re [è] nella moltitudine del popolo; Ma la ruina del principe [è] nel mancamento della gente.
Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Chi è lento all'ira [è] di gran prudenza; Ma chi è pronto al cruccio eccita la follia.
Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Il cuor sano [è] la vita delle carni; Ma l'invidia [è] il tarlo delle ossa.
Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Chi oppressa il povero fa onta a colui che l'ha fatto; Ma chi ha pietà del bisognoso l'onora.
Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 L'empio sarà traboccato per la sua malvagità; Ma il giusto spera [eziandio] nella sua morte.
Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 La sapienza riposa nel cuore dell'[uomo] intendente, Ed è riconosciuta in mezzo degli stolti.
Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 La giustizia innalza la nazione; Ma il peccato [è] il vituperio de' popoli.
Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 Il favor del re [è] verso il servitore intendente; Ma la sua indegnazione [è] contro a quello che reca vituperio.
Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.
