Proverbi 12

1 Chi ama la correzione ama la scienza; Ma chi odia la riprensione [è] insensato.

Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.

2 L'uomo da bene ottiene benevolenza dal Signore; Ma egli condannerà l'uomo malizioso.

Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.

3 L'uomo non sarà stabilito per empietà; E la radice de' giusti non sarà smossa.

Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.

4 La donna di valore [è] la corona del suo marito; Ma quella che reca vituperio gli [è] come un tarlo nelle ossa.

Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.

5 I pensieri de' giusti [son] dirittura; [Ma] i consigli degli empi [son] frode.

Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.

6 La parole degli empi [tendono] ad insidiare al sangue; Ma la bocca degli [uomini] diritti li riscoterà.

Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.

7 In un voltar degli empi, essi non [saranno più]; Ma la casa de' giusti starà in piè.

Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.

8 L'uomo sarà lodato secondo il suo senno; Ma chi è stravolto d'animo sarà in isprezzo.

Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.

9 Meglio [è] colui del quale non si fa stima, e pure ha un servitore, Che colui che fa il borioso, ed ha mancamento di pane.

Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.

10 [L'uomo] giusto ha cura della vita della sua bestia; Ma le viscere degli empi [son] crudeli.

Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.

11 Chi lavora la sua terra sarà saziato di pane; Ma chi va dietro agli uomini oziosi [è] scemo d'intelletto.

Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.

12 L'empio appetisce la rete de' malvagi; Ma la radice de' giusti mette fuori.

Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.

13 Il laccio del malvagio [è] nella dislealtà delle labbra; Ma il giusto uscirà di distretta.

Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.

14 L'uomo sarà saziato di beni per lo frutto della [sua] bocca; E [Dio] renderà all'uomo la retribuzione [dell'opere] delle sue mani.

Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.

15 La via dello stolto [è] diritta al suo parere; Ma chi ascolta consiglio [è] savio.

Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.

16 Il cruccio dello stolto è conosciuto lo stesso giorno; Ma l'avveduto copre il vituperio.

Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.

17 Chi parla verità rapporta il giusto; Ma il falso testimonio [rapporta] frode.

Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.

18 Ei vi è tale che pronunzia [parole] simile a coltellate; Ma la lingua de' savi [è] medicina.

Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.

19 Il labbro verace sarà stabile in perpetuo; Ma la lingua bugiarda [sarà sol] per un momento.

Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.

20 Inganno [è] nel cuor di coloro che macchinano del male; Ma [vi è] allegrezza per quelli che consigliano pace.

Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.

21 Niuna molestia avverrà al giusto; Ma gli empi saranno ripieni di male.

Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.

22 Le labbra bugiarde [son] cosa abbominevole al Signore; Ma coloro che operano in verità son graditi da lui.

Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.

23 L'uomo avveduto copre la scienza; Ma il cuor degli stolti pubblica la follia.

Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.

24 La mano de' diligenti signoreggerà; Ma la pigra sarà tributaria.

Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.

25 Il cordoglio nel cuor dell'uomo l'abbatte; Ma la buona parola lo rallegra.

Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,

26 Il giusto abbonda [in beni] più che il suo prossimo; Ma la via degli empi li fa andare errando.

Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen

27 Il pigro non arrostisce la sua cacciagione; Ma i beni dell'uomo diligente [sono] preziosi.

Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.

28 Nella via della giustizia [vi è] vita; E [nel] cammino de' [suoi] sentieri non [vi è] morte.

Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.