Proverbi 11

1 Le bilance false [sono] cosa abbominevole al Signore; Ma il peso giusto gli [è] cosa grata.

Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.

2 Venuta la superbia, viene l'ignominia; Ma la sapienza [è] con gli umili.

Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.

3 L'integrità degli [uomini] diritti li conduce; Ma la perversità de' disleali di distrugge.

Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.

4 Le ricchezze non gioveranno al giorno dell'indegnazione; Ma la giustizia riscoterà da morte.

Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.

5 La giustizia dell'[uomo] intiero addirizza la via di esso; Ma l'empio caderà per la sua empietà.

Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.

6 La giustizia degli [uomini] diritti li riscoterà; Ma i disleali saranno presi per la lor propria malizia.

Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.

7 Quando l'uomo empio muore, la sua aspettazione perisce; E la speranza [ch'egli aveva concepita] delle [sue] forze è perduta.

Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.

8 Il giusto è tratto fuor di distretta; Ma l'empio viene in luogo suo.

Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.

9 L'ipocrito corrompe il suo prossimo con la [sua] bocca; Ma i giusti [ne] son liberati per conoscimento.

Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.

10 La città festeggia del bene de' giusti; Ma [vi è] giubilo quando gli empi periscono.

Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.

11 La città è innalzata per la benedizione degli [uomini] diritti; Ma è sovvertita per la bocca degli empi.

Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.

12 Chi sprezza il suo prossimo [è] privo di senno; Ma l'uomo prudente tace.

Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.

13 Colui che va sparlando palesa il segreto; Ma chi è leale di spirito cela la cosa.

Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.

14 Il popolo cade in ruina dove non [son] consigli; Ma [vi è] salute in moltitudine di consiglieri.

Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.

15 L'uomo certamente sofferirà del male, se fa sicurtà per lo strano; Ma chi odia i mallevadori [è] sicuro.

Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.

16 La donna graziosa otterrà gloria, Come i possenti ottengono ricchezze.

Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.

17 L'uomo benigno fa bene a sè stesso; Ma il crudele conturba la sua [propria] carne.

Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.

18 L'empio fa un'opera fallace; Ma [vi è] un premio sicuro per colui che semina giustizia.

Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.

19 Così [è] la giustizia a vita, Come chi procaccia il male lo procaccia alla sua morte.

Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.

20 I perversi di cuore [sono] un abbominio al Signore; Ma quelli che sono intieri di via [son] ciò che gli è grato.

Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.

21 Il malvagio d'ora in ora non resterà impunito; Ma la progenie de' giusti scamperà.

Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.

22 Una donna bella, ma scema di senno, [È] un monile d'oro nel grifo d'un porco.

Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.

23 Il desiderio de' giusti non [è] altro che bene; [Ma] la speranza degli empi [è] indegnazione.

Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.

24 Vi è tale che spande, e pur vie più diventa ricco; E tale che risparmia oltre al diritto, e [pur] ne diventa sempre più povero.

Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.

25 La persona liberale sarà ingrassata; E chi annaffia sarà anch'esso annaffiato.

Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.

26 Il popolo maledirà chi serra il grano; Ma benedizione [sarà] sopra il capo di chi [lo] vende.

Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.

27 Chi cerca il bene procaccia benevolenza; Ma il male avverrà a chi lo cerca.

Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.

28 Chi si confida nelle sue ricchezze caderà; Ma i giusti germoglieranno a guisa di frondi.

Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.

29 Chi dissipa la sua casa possederà del vento; E lo stolto [sarà] servo a chi è savio di cuore.

Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.

30 Il frutto del giusto [è] un albero di vita; E il savio prende le anime.

Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.

31 Ecco, il giusto riceve la sua retribuzione in terra; Quanto più [la riceverà] l'empio e il peccatore?

Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?