Lamentazioni 5
1 RICORDATI, Signore, di quello che ci è avvenuto; Riguarda, e vedi li nostro vituperio.
Muista, Herra, kuinka meille tapahtui: katso ja näe meidän ylönkatsettamme.
2 La nostra eredità [è] stata trasportata agli stranieri, [E] le nostre case a' forestieri.
Meidän perintömme on muukalaisten osaksi tullut, ja huoneemme ulkonaisten omaksi.
3 Noi siam divenuti orfani, senza padre; [E] le nostre madri come donne vedove.
Me olemme orvot ilman isää, ja äitimme ovat niinkuin lesket.
4 Noi abbiam bevuta la nostra acqua per danari, Le nostre legne ci sono state vendute a prezzo.
Vettä, joka meidän omamme oli, me joimme rahalla, omat halot me ostimme hinnalla.
5 Noi abbiam sofferta persecuzione sopra il nostro collo; Noi ci siamo affannati, e non abbiamo avuto alcun riposo.
kaulallamme me vaivaa kärsimme; ja ehkä me jo väsyneet olimme, ei kuitenkaan meille lepoa annettu.
6 Noi abbiam porta la mano agli Egizi, [Ed] agli Assiri, per saziarci di pane.
Meidän piti Egyptin ja Assyrian alle meitämme antaman, että me sittekin leipää ravinnoksemme saaneet olisimme.
7 I nostri padri hanno peccato, e non sono [più]; Noi abbiam portate le loro iniquità.
Meidän isämme ovat syntiä tehneet, ja ei enään ole käsissä; ja meidän pitää heidän pahoja tekojansa nautitseman.
8 De' servi ci hanno signoreggiati; Non [vi è stato] alcuno che [ci] abbia riscossi di man loro.
Orjat meitä vallitsevat; ja ei ole kenkään, joka meitä heidän käsistänsä pelastaa.
9 Noi abbiamo addotta la nostra vittuaglia A rischio della nostra vita, per la spada del deserto.
Meidän pitää hakeman leipämme hengen paolla, miekan edessä korvessa.
10 La nostra pelle è divenuta bruna come un forno, Per l'arsure della fame.
Meidän ihomme on poltettu, niinkuin pätsissä, hirmuisen nälän tähden.
11 Le donne sono state sforzate in Sion, E le vergini nelle città di Giuda.
He ovat vaimot Zionissa raiskanneet ja neitseet Juudan kaupungeissa.
12 I principi sono stati impiccati per man di coloro; Non si è avuta riverenza alle facce de' vecchi.
Ruhtinaat he ovat hirttäneet, ja vanhimpia ei he kunnioittaneet.
13 I giovani hanno portata la macinatura, E i fanciulli son caduti per le legne.
Nuorukaiset piti jauhaman, ja piskuisten täytyi puita kantaissansa kompastua.
14 I vecchi hanno abbandonato le porte, E i giovani i loro suoni.
Vanhat puuttuivat porteista, ja nuorukaiset ei enään kanteletta soita.
15 La gioia del nostro cuore è cessata, I nostri balli sono stati cangiati in duolo.
Meidän sydämemme ilo loppui, meidän tanssimme on kääntynyt murheeksi.
16 La corona del nostro capo è caduta; Guai ora a noi! perciocchè abbiam peccato.
Meidän päästämme on kruunu pudonnut; voi nyt meitä, että me niin olemme syntiä tehneet!
17 Per questo il cuor nostro è languido; Per queste cose gli occhi nostri sono scurati.
Sentähden on myös sydämemme murheissansa; niiden tähden ovat meidän silmämme pimenneet;
18 Egli è perchè il monte di Sion è deserto, [Sì che] le volpi vi passeggiano.
Zionin vuoren tähden, että se niin hävitetty on, että ketut hänessä juoksentelevat.
19 Tu, Signore, dimori in eterno; Il tuo trono [è stabile] per ogni età.
Mutta sinä Herra, joka ijankaikkisesti olet, ja istuimes ijästä ikään!
20 Perchè ci dimenticheresti in perpetuo? [Perchè] ci abbandoneresti per lungo tempo?
Miksis meidät ijankaikkisesti unohdat, ja niin kauvan meitä peräti hylkäät?
21 O Signore, convertici a te, e noi sarem convertiti: Rinnova i nostri giorni, come [erano] anticamente.
Palauta, Herra, meitä jälleen sinun tykös, että me taas palaisimme; uudista meidän päivämme niinkuin ne alusta olivat.
22 Perciocchè, ci hai tu del tutto riprovati? Sei tu adirato contro a noi fino all'estremo?
Oletkos meitä peräti heittänyt pois, ja sangen suuresti vihastunut meidän päällemme?
