Lamentazioni 3

1 IO [son] l'uomo che ha veduta afflizione, Per la verga dell'indegnazion del Signore.

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

2 Egli mi ha condotto, e fatto camminar nelle tenebre, E non nella luce.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

3 Certo, egli mi ritorna addosso, E rivolge la sua mano [contro a me] tuttodì.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

4 Egli ha fatta invecchiar la mia carne, e la mia pelle; Egli mi ha fiaccate le ossa.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

5 Egli ha fatti degli edificii contro a me, E [mi] ha intorniato di tosco e di affanno.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

6 Egli mi ha fatto dimorare in luoghi tenebrosi, A guisa di quelli che son morti già da lungo tempo.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

7 Egli mi ha assiepato d'ogn'intorno, sì che non posso uscire; Egli ha aggravati i miei ceppi.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

8 Eziandio quando grido e sclamo, Egli chiude il passo alla mia orazione,

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

9 Egli ha chiuse le mie vie di pietre conce a scarpello, Ha rinvolti i miei sentieri.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

10 Egli mi [è stato] un orso all'agguato, Un leone ne' [suoi] nascondimenti.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

11 Egli ha traviate le mie vie, Mi ha tagliato a pezzi, mi ha renduto desolato.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

12 Egli ha teso l'arco suo, E mi ha posto come un bersaglio incontro alle saette.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

13 Egli mi ha fitti nelle reni Gli strali del suo turcasso.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

14 Io sono in derisione a tutti i popoli, [E son] la lor canzone tuttodì.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

15 Egli mi ha saziato di amaritudini, Mi ha inebbriato di assenzio.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

16 Egli mi ha stritolati i denti con della ghiaia, Mi ha voltolato nella cenere.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

17 E tu hai allontanata l'anima mia dalla pace, Ed io ho dimenticato il bene.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

18 E ho detto: Il Signore ha fatta perire la mia forza, E la mia speranza.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

19 Ricordati della mia afflizione, E del mio esilio; del tosco e dell'assenzio.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

20 L'anima mia se [ne] ricorda del continuo, E se [ne] abbatte in me.

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

21 Questo mi torna alla mente, Perciò spererò [ancora].

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

22 Se non siamo stati del tutto consumati, [È per] le benignità del Signore; Perciocchè le sue misericordi non son venute meno;

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

23 Si rinnovano ogni mattina; La tua lealtà [è] grande.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

24 Il Signore [è] la mia parte, ha detto l'anima mia; Perciò spererò in lui.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

25 Il Signore [è] buono a quelli che l'aspettano, All'anima [che] lo ricerca.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

26 Buona cosa [è] di aspettare in silenzio La salute del Signore.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

27 Buona cosa [è] all'uomo di portare il giogo Nella sua giovanezza.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

28 Sieda egli pur solitario, ed in silenzio, Se Dio gliel'ha imposto!

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

29 Metta pur la sua bocca nella polvere! Forse, ci sarà ancora speranza;

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

30 Porga pur la guancia a chi lo percuote; Si sazî pur di vituperio!

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

31 Poichè il Signore non rigetta in perpetuo;

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

32 Anzi, se affligge, ha altresì compassione, Secondo la moltitudine delle sue benignità.

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

33 Perciocchè s'egli affligge, E addolora i figliuoli degli uomini, Non lo fa volentieri.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

34 Mentre altri trita sotto i suoi piedi Tutti i prigioni della terra;

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

35 Mentre altri pervertisce la ragion dell'uomo, Nel cospetto dell'Altissimo;

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

36 Mentre altri fa torto all'uomo nella sua lite; Il Signore nol vede egli?

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

37 Chi [è] colui che abbia detta [qualche cosa], e quella sia avvenuta, Che il Signore non l'abbia comandata?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

38 Non procedono i mali ed i beni Dalla bocca dell'Altissimo?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

39 Perchè si rammarica l'uomo vivente? [Perchè si rammarica] l'uomo della pena del suo peccato?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

40 Esaminiamo le nostre vie, E ricerchiamo[le] e convertiamoci al Signore.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

41 Alziamo i nostri cuori, e le palme delle mani, A Dio ne' cieli, [dicendo: ]

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

42 Noi abbiam misfatto, e siamo stati ribelli; [E] tu non hai perdonato.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

43 Tu [ci] hai coperti d'ira, e ci hai perseguitati; Tu hai ucciso [e] non hai risparmiato.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

44 Tu hai distesa una nuvola intorno a te, Acciocchè l'orazione non passasse.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

45 Tu ci hai fatti essere spazzature, Ed abbominio, per mezzo i popoli.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

46 Tutti i nostri nemici hanno aperta la bocca contro a noi.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

47 Noi siamo incorsi in ispavento, ed in fossa; In desolazione, ed in fiaccamento.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

48 L'occhio mio cola in rivi d'acque, Per lo fiaccamento della figliuola del mio popolo.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

49 L'occhio mio stilla, senza posa, E non ha alcuna requie;

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

50 Finchè il Signore non riguarda, E non vede dal cielo.

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

51 L'occhio mio affanna l'anima mia, Per tutte le figliuole della mia città.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

52 Quelli che senza cagione, mi son nemici, Mi han cacciato del continuo, come un uccelletto;

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

53 Hanno troncata la vita mia, e [l'hanno messa] nella fossa; Ed hanno gettate delle pietre sopra me.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

54 Le acque mi hanno inondato fin sopra il capo; Io ho detto: Io son riciso.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

55 Io ho invocato il tuo Nome, o Signore, Dalla fossa de' luoghi bassissimi.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

56 Tu hai udita la mia voce; Non nascondere il tuo orecchio al mio sospiro, ed al mio grido.

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

57 Tu ti sei accostato al giorno che io ti ho invocato; Tu hai detto: Non temere.

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

58 O Signore, tu hai dibattute le querele dell'anima mia; Tu hai riscossa la vita mia.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

59 O Signore, tu vedi il torto che mi è fatto; Giudica la mia causa.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

60 Tu vedi tutte le lor vendette, Tutti i lor pensieri contro a me.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

61 Tu odi, Signore, i loro obbrobri, Tutte le lor macchinazioni contro a me;

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

62 Le parole di quelli che mi si levano incontro, Ed i ragionamenti che tengono contro a me tuttodì.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

63 Riguarda, quando si seggono, e quando si levano; Io [sono] la lor canzone.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

64 O Signore, rendi loro la retribuzione, Secondo le opere delle lor mani.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

65 Da' loro ingombramento di cuore, La tua maledizione.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

66 Perseguili in ira, E disperdili di sotto al cielo del Signore.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.