Giobbe 4

1 ED Elifaz Temanita rispose, e disse:

Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2 Se noi imprendiamo a parlarti, ti sarà egli molesto? Ma pur chi potrebbe rattener le parole?

"Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?

3 Ecco, tu correggevi molti, E rinforzavi le mani rimesse.

Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4 I tuoi ragionamenti ridirizzavano quelli che vacillavano, E tu raffermavi le ginocchia che piegavano.

sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5 Ma ora che [il male] ti è avvenuto, tu te ne affanni; [Ora ch'è] giunto fino a te, tu ne sei smarrito.

Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.

6 La tua pietà non [è] ella [stata] la tua speranza, [E] l'integrità delle tue vie la tua aspettazione?

Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7 Deh! rammemorati, quale innocente perì mai, Ed ove furono gli [uomini] diritti [mai] distrutti?

Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8 Siccome io ho veduto che quelli che arano l'iniquità, E seminano la perversità, la mietono.

Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.

9 Essi periscono per l'alito di Dio, E son consumati dal soffiar delle sue nari.

Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.

10 Il ruggito del leone, e il grido del fier leone [son ribattuti]; E i denti de' leoncelli sono stritolati.

Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11 Il vecchio leone perisce per mancamento di preda, E i figli della leonessa son dissipati.

jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12 Or mi è stata di nascosto significata una parola, E l'orecchio mio ne ha ritenuto un poco.

Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,

13 Fra le immaginazioni delle visioni notturne, Quando il più profondo sonno cade sopra gli uomini,

kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14 Mi è venuto uno spavento ed un tremito, Che ha spaventate tutte quante le mie ossa.

Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.

15 Ed uno spirito è passato davanti a me, Che mi ha fatto arricciare i peli della mia carne;

Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.

16 Egli si è fermato, ed io non ho riconosciuto il suo aspetto; Una sembianza è stata davanti agli occhi miei, Ed io ho udita una voce sommessa [che diceva: ]

Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:

17 L'uomo sarebbe egli giustificato da Dio? L'uomo sarebbe egli giudicato puro dal suo fattore?

'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?

18 Ecco, egli non si fida ne' suoi servitori, E scorge della temerità ne' suoi Angeli.

Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19 Quanto più in coloro che abitano in case di fango, Il cui fondamento [è] nella polvere, E che son ridotti in polvere, esposti a' vermi?

saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;

20 Dalla mattina alla sera sono stritolati, E periscono in perpetuo, senza che alcuno vi ponga mente.

ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21 L'eccellenza ch'era in loro non si diparte ella? Muoiono, ma non con sapienza.

Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"