Giobbe 33

1 Ora dunque, Giobbe, ascolta, ti prego, i miei ragionamenti, E porgi gli orecchi a tutte le mie parole.

Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!

2 Ecco, ora io ho aperta la mia bocca, La mia lingua parla nel mio palato.

Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.

3 Le mie parole [saranno secondo] la dirittura del mio cuore; E le mie labbra proferiranno scienza pura.

Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.

4 Lo Spirito di Dio mi ha fatto, E l'alito dell'Onnipotente mi ha data la vita.

Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.

5 Se tu puoi, rispondimi; Mettiti in ordine contro a me, e presentati pure.

Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.

6 Ecco, io [sono] a Dio, come tu; Anch'io sono stato tratto dal fango.

Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.

7 Ecco, il mio spavento non ti sgomenterà, E la mia mano non ti sarà grave addosso.

Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.

8 Tu hai pur detto, udendolo io, Ed io ho intesa la voce delle parole:

Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:

9 Io [son] puro, senza misfatto; Io [son] netto, e non [vi è] iniquità in me;

Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.

10 Ecco, egli trova delle occasioni contro a me; Egli mi reputa per suo nemico;

Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.

11 Egli ha messi i miei piedi ne' ceppi, Egli spia tutti i miei sentieri.

Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.

12 Ecco, [in] questo tu non sei stato giusto; io ti risponderò; Perciocchè Iddio è vie maggiore che l'uomo.

Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.

13 Perchè hai tu conteso con lui, Perchè egli non dichiara tutte le sue ragioni?

Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?

14 [Egli è ben vero], che [talora] Iddio parla una volta, E due, [a chi] non vi ha atteso.

Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.

15 In sogno, [in] vision notturna, Quando il più profondo sonno cade in su gli uomini, Quando essi son tutti sonnacchiosi sopra i [lor] letti;

Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,

16 Allora egli apre loro l'orecchio, E suggella il lor castigo;

Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,

17 Per istorre l'uomo dalle opere [sue], E per far che la superbia dell'uomo non apparisca più;

Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.

18 Per iscampar l'anima sua dalla fossa, E far che la sua vita non passi per la spada.

Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.

19 Ma [talora altresì] l'uomo è castigato con dolori sopra il suo letto, E tutte le sue ossa di grave [malattia];

Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,

20 E la sua vita gli fa abbominare il cibo, E l'anima sua la vivanda desiderabile;

Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;

21 La sua carne è consumata, talchè non apparisce più; E le sue ossa, [che prima] non si vedevano, spuntano fuori;

Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;

22 E l'anima sua si accosta alla fossa, E la vita sua a' [mali] mortali.

Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.

23 Ma se [allora] vi è appresso di lui alcun messo, un parlatore, Uno d'infra mille, Per dichiarare all'uomo il suo dovere;

Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,

24 [Iddio] gli farà grazia, e dirà: Riscuotilo, che non iscenda alla fossa; Io ho trovato il riscatto.

Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;

25 La sua carne diventerà morbida, più che [non è] in fanciullezza; Egli ritornerà a' dì della sua giovanezza.

Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.

26 Egli supplicherà a Dio, ed egli gli sarà placato, E [gli] farà veder la sua faccia con giubilo, E renderà all'uomo la sua giustizia.

Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.

27 Ed esso [poi] si volgerà verso gli uomini, e dirà: Io avea peccato, ed avea pervertita la dirittura, E [ciò] non mi ha punto giovato.

Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.

28 [Così Iddio] riscoterà l'anima sua, che non passi nella fossa, E la vita sua vedrà la luce.

Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.

29 Ecco, Iddio opera tutte queste cose Due e tre volte inverso l'uomo;

Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,

30 Per ritrarre l'anima sua dalla fossa, Acciocchè sia illuminata della luce de' viventi.

Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.

31 Attendi, o Giobbe, ascoltami; Taci, ed io parlerò.

Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!

32 Se tu hai alcuna cosa da dire, rispondimi; Parla, perciocchè io desidero giustificarti.

Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.

33 Se no, ascoltami tu; Taci, ed io t'insegnerò la sapienza.

Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.