Giobbe 32

1 ORA essendo que' tre uomini restati di rispondere a Giobbe, perchè gli pareva di esser giusto;

Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.

2 Elihu, figliuolo di Baracheel, Buzita, della nazione di Ram, si accese nell'ira contro a Giobbe, perchè giustificava sè stesso anzi che Iddio;

Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,

3 e contro a' tre amici di esso, perciocchè non aveano trovata alcuna replica, e pure aveano condannato Giobbe.

Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.

4 Ora Elihu avea aspettato che Giobbe avesse parlato; perciocchè [egli ed i suoi amici] erano più attempati di lui.

Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.

5 Ma, veggendo che non [vi era] replica alcuna nella bocca di que' tre uomini, egli si accese nell'ira.

Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.

6 Ed Elihu, figliuolo di Baracheel, Buzita, parlò, e disse: Io [son] giovane, e [voi siete] molto attempati; Perciò io ho avuta paura, ed ho temuto Di dichiararvi il mio parere.

Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.

7 Io diceva: L'età parlerà, E la moltitudine degli anni farà conoscere la sapienza.

Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.

8 Certo lo spirito [è] negli uomini, Ma l'inspirazione dell'Onnipotente li fa intendere.

Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.

9 I maggiori non son [sempre] savi; E i vecchi [non] intendono [sempre] la dirittura.

Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.

10 Perciò io ho detto: Ascoltatemi; Ed io ancora dichiarerò il mio parere.

Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.

11 Ecco, io ho aspettate le vostre parole, Io ho pòrto l'orecchio alle vostre considerazioni, Finchè voi aveste ricercati de' ragionamenti.

Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.

12 Ma avendo posto mente a voi, Ecco, non [vi è] alcun di voi che convinca Giobbe, Che risponda a' suoi ragionamenti;

Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.

13 Che talora non diciate: Noi abbiamo trovata la sapienza; Scaccilo ora Iddio, [e] non un uomo.

Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.

14 Or egli non ha ordinati i [suoi] ragionamenti contro a me; Io altresì non gli risponderò secondo le vostre parole.

Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.

15 Essi si sono sgomentati, non hanno più risposto; Le parole sono state loro tolte [di bocca].

He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.

16 Io dunque ho aspettato; ma perciocchè non parlano [più], Perchè restano [e] non rispondono più;

Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.

17 Io ancora risponderò per la parte mia; Io ancora dichiarerò il mio parere;

Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.

18 Perciocchè io son pieno di parole, Lo spirito del mio ventre mi stringe.

Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.

19 Ecco, il mio ventre [è] come un vino che non ha spiraglio, E schianterebbesi come barili nuovi.

Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.

20 Io parlerò adunque, ed avrò alcuna respirazione; Io aprirò le mie labbra, e risponderò.

Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.

21 Già non mi avvenga di aver riguardo alla qualità della persona di alcuno; Io non m'infingerò [parlando] ad un uomo.

En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.

22 Perciocchè io non so infingermi; Altrimenti, colui che mi ha fatto di subito mi torrebbe via.

Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.